Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025


Taaskin Esalta pääsi suuri nauru. Vihitty vaimo, mitä sinä sillä tarkoitat? Sitäkö, että jos minä Annani kanssa olen papin edessä polvistunut? Sitä jos tarkoitat, niin minä vastaan ei. Nykyaikana noudattavat sitä tapaa ainoastaan kaikkein vanhoillisimmat, ne joihin uudenajan vapaammat tuulahdukset eivät hituistakaan ole vaikuttaneet.

"Ei, pullani, emme narraa Ollia, hän voisi ehkä pelästyä". "Olinko nyt tyhmä, Risto? Anna anteeksi, minä olen niin iloisella mielellä etten voi hillitä itseäni". "Annani, ole sinä iloinen, samoin olen minäkin", vakuutti Risto. Molemmat menivät nyt Ollin luokse. "Tässä saan esitellä kenraali Risto Rytkösen!" huusi Anna Ollille. "Kersanttikin piisaa", nauroi Risto.

Havaittuansa tytön kummulla, seisoi hän tota pikaa tämän vieressä, tervehtäin häntä seuraavilla sanoilla: "Hyvää ehtoota, kaunis Annani! Kuinka sinä voit? Oletko sinä jo minun unohtanut, eli miksi et kertaakaan ole minua käynyt katsomassa?

"En eroa sinusta, rakkaani, anna minun seurata sinua, käyköön sitten miten hyvänsä!" huusi Anna katkerasti itkien. "Ei, rakas Annani, sitä en voi tehdä, se ei olisi viisaasti tehty, rukoilen sinua että teet kun olen sanonut, älä vaivu epätoivoon kultaseni!" "Teen niinkuin tahdot, Ristoni", huokasi Anna yhä itkien.

"Erkki parka", sanoi katteini majuritar Segercrantzille, joka samassa lähestyi nuoremman itkevän tyttärensä kanssa, "niin lähellä onneansa ja kuitenkin niin kaukana siitä!" "Entäs minä", huokasi majuritar, "ettekö te minuakin surkuttele, herra katteini?" "Onko teillekin vahinko tapahtunut?" "On! Vanhin tyttäreni, kelpo Annani on myöskin hukassa". "Hän on ehkä kuollut?"

Minä luulen, että minun pikku Annani on väliin hiukan väsynyt noihin raamatunselityksiin, jatkoi neuvoksetar pikkuisen vaitiolon jälkeen. Vaan luulenpa kuitenkin, että nuo selitykset ovat suureksi hyödyksi seurakunnalliselle elämällemme ja sisälähetyksellemme, se on, jos jumalan sanaa vaan puhtaasti ja selvästi jaetaan ja tämä tapahtuu sopivaan aikaan.

Kyllä kai hän ensin vähän vastaan pitää ... sitä kyllä minäkin pelkään, perinnön voi hän minulta kieltää ... mutta vähät siitä. Sitä kalliimpi on Annani minulle kun hänen tähtensä olen saanut jotain uhrata. Niin, mutta jos isänne teidät kiroaisi ... voisitteko kantaa sitä?

"Anna anteeksi, Annani, hajamielisyyteni, tulin näet ajattelemaan majurin sanoja, jotka hän kuiskasi minulle sormuksen annettuansa". "Mitä hän sanoi, sano, sano, Ristoni?" Majuri sanoi: 'sormuksen sormessasi sain äidiltäsi, se on kallis kappale sekä sinulle että minulle'. Kun näki, että hämmästyin, jatkoi hän: 'Vaiti, vastedes saat ehkä tietää enemmän'".

"Kaiken pyhyyden nimessä, seuratkaa minua, sillä hän on joutunut vihollisten käsiin". "Ja minun Annani on myös siellä!" huusi majuritar suuren pelvon vallassa. "Minun molemmat tyttöni ja ukkoni ovat myös kirkossa", karjasi Ikosen akka. "Oletteko miehiä pelastamaan heitä jokaista!" Tuumasta toimeen, Suomalaiset hyökkäsivät eteenpäin.

"Se on yhtä mustaa kuin hänen kawala sielunsa haha! minä tawoitan hänen sydäntänsä, waan sitä ei ole kellään puolalaisella." "Anna, Anna, minun Annani", huudahti Ebba rouwa, mennen hänelle wastaan. "Ha ha haa!" nauroi Anna hurjasti.

Päivän Sana

oleskeluaikaa

Muut Etsivät