United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nähtyänsä tulijat, juosta reuhkasi hän oitis niiden luo ja liittyi joukkoon kolmanneksi, ja niin jatkui nyt kulku kolmisin. Juntus aloitti keskustelun kysymällä Esalta sen kannusta: Mikä sinulla on se? Tämäkö läkkikannu? peräsi Esa ja Juntus myönsi: Se. Tämä on Oton äidin läkkikannu, joka oli isällä lainana, selitti nyt Esa.
Siinä mennä huristaissa eteenpäin, ennen asemalle päästyä kysäsin Esalta: Mitenkäs tämä nyt taas on ymmärrettävissä, kun tämä »Satamatyömiehen» numero on ilmestynyt tänään, senhän piti alkaa ilmestymään vaan keskiviikkopäivinä ja nythän on lauantai.
Olin antanut olevalle yhteiskuntajärjestykselle kaikki mitä sille kuuluu ja sitten hieman lauhduttuani kaiken lopuksi kysäsin Esalta, eikö hän tietäisi, minne tästä pääsisi vähän jäseniään oikomaan. Ikäänkuin kysymystäni oudoksuen hän katsoi ensin vähän aikaa silmiini ja sanoi sitten kysyvästi: Etkö tule mukaan. Olen tässä juuri matkalla kesäsiirtolaan.
Taaskin Esalta pääsi suuri nauru. Vihitty vaimo, mitä sinä sillä tarkoitat? Sitäkö, että jos minä Annani kanssa olen papin edessä polvistunut? Sitä jos tarkoitat, niin minä vastaan ei. Nykyaikana noudattavat sitä tapaa ainoastaan kaikkein vanhoillisimmat, ne joihin uudenajan vapaammat tuulahdukset eivät hituistakaan ole vaikuttaneet.
Osa poistui jo kappaleen matkaa metsään, mutta näkyivät aristelevan: metsä kun oli synkkä ja pimeä ja miehisiä miehiähän ne lienevät vahditkin... Kuka tietää, mistä pensaasta isku tulee... »No näitkö sinä niitä?» kysyi Kuivasen Ella Esalta, joka parhaillaan sitoi ratsuaan puuhun. »Näin. Niitä oli kuin hiiriä mun ympärilläni, mutta lakosivat kahden puolen, ei uskaltanut yksikään kiinni yrittääkään.
Molemmat vanhemmat alkoivat kulkea pitkin poikajonoa ja iskivät itsekutakin otsaan, niin että ne älähtivät ja jäivät selälleen lattialle. "Mitä sinä nyt hurjastelet?" kysyin Esalta. Pojat nousivat ylös ja niiasivat minulle. "Lepo!" komensi Esa Huttunen. Poika Huttuset ottivat irtotukan päästään ja karistivat suustaan joukon tekohampaita kouraansa.
Hän oikein ulvoi huitoen käsillään yhteen jaksoon juuri kuin hosuen päällekarkaavaa hevosta tai taistellen tuulimyllyä vastaan. Mutta kun joukko alkoi jälleen muuttua välinpitämättömäksi ja hajota hänen ympäriltään, pääsi Esalta: »Voi, voi, voi sun...», ja sitten hän kirosi. »Mitä?» kyseltiin monelta taholta ja keräydyttiin uudestaan Esan ympärille... Osaahan se kuitenkin puhua! »Mitäkö nyt?
Sofia odotti vastausta Esalta, vaan kun tämä ei mitään ääntänyt, hän sanoi Tapanille: "Me vaivaamme Esaa pyynnöllänne emmekähän voi sen täyttämistä vaatiakaan, sehän oli vaan suullinen lupaus ilman vieraitta miehittä, sillä oman talon väki ei saa todistaa". "Niin", sanoi Tapani, "vaan myönsihän Esa äsken näiden kuullen, että hän on kehoittanut meitä ilmoittamaan, mitä haluaisimme palkinnoksi".
Esa meni tupaan, ajoi Matin asettamaan hevosta. Muori ei tohtinut Esalta mitään kysyä. Hän meni pihalle ja koetti Matin kanssa arvailla mihin siinä nyt lähdetään. Mutta mistäpä sitä Mattikaan tiesi.
Juntus oli juuri käynyt viemässä Minkkisen hevosen metsään, saaden palkaksi voileivän, ja muistellen sitä tapahtumaa kysyi hän Esalta: Oletkos sinä, poika, ajanut selkähevosella, niin kuin minä? Kenenkä hevosella sinä ajoit? tarttui siihen Otto. Juntus alkoi kehua: Tämän Minkkisen ruunalla.