United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräässä ylämäessä he kävelivät rinnatusten ja Otto kehui: Sitte otetaan sekin kannu ihan täyteen siirappia... Ja vielä itse juodaan mikä vain jaksetaan. Niin saapuivat he Minkkisen torpan kohdalle. Torpan pihamaalla sattui silloin vetelehtimään heitä hieman vanhempi, heikkolahjainen ja huonotapainen juoksulaspoika Juntus.
Juntus oli juuri käynyt viemässä Minkkisen hevosen metsään, saaden palkaksi voileivän, ja muistellen sitä tapahtumaa kysyi hän Esalta: Oletkos sinä, poika, ajanut selkähevosella, niin kuin minä? Kenenkä hevosella sinä ajoit? tarttui siihen Otto. Juntus alkoi kehua: Tämän Minkkisen ruunalla.
Lukkari selitti: "Minä vain koettelen tuossa, onko se h vaiko his... Ja kyllä, kyllä, kyllä se on his... Se on his, vaikka se opettaja Minkkinen ... se Minkkinen, se Minkkinen." Hän pudisteli päätänsä Minkkisen tietämättömyydelle. "Mitäs se Minkkinen sanoi?" tuli rouva uteliaaksi. Lukkari selitti. "Se vain väittää, että se ... että ... että se on h."
Minä kärsin tietysti aivan kuvaamattomia tuskia. Tunsin sydämeni veristyvän. Tämmöisissä asioissa on leikki pois. Sen tietää jokainen, joka on kokenut mitä on onneton lempi. Onneksi sattui toki tapaus, joka erotti Ellin Petteristä: Lukkari itse oli joutunut veisuusta väittelemään opettaja A.B. Minkkisen kanssa.
Ikäänkuin opettaja A.B. Minkkisen uhalla kiskoi hän täydellä kurkkuäänellä: "Hii-iis!... Hii-iis!" Hän korotti äänensä yhä kimakammaksi ja pinkasi jo täyttä voimaa: "Hi-iiiiiis!" "Yhäkö sinä laulat!" tarttui silloin hänen rouvansa, järjestellen tuoleja paikoillensa.