United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin kovin kaiveli mieltä äskeinen hiljainen riita. Mutta puolenpäivän korvissa tuli tupaan hätäytynyt Esan äiti Kaino Josefiina ja tervehti siunaillen: No mihin ihmeen reikään se meidän poika on pudonnut, kun sitä ei täälläkään näy...! Kävikö se täällä lainaamassa sitä siirappia? Eihän se, hämmästyi Eevastiina.
Kiitä onneasi, ettes kauvemmin viipynyt! Saitko siirappia? JAANA. Enpä saanut; hän sanoi itsellään ei olevan. MARTTA. Sinä volpana, ethän taida koskaan mitään matkaansaattaa. JAANA. Minä en saanut. MARTTA. Sentähden, ettäs olet saamaton. JAANA. Mitä taisin tehdä?
Mahdollisesti saisi sitä syntymään, jos keittäisi sekasin tervaa, siirappia ja piimänsintua kolmia kutakin sillä niille kaikille se maistui. Liena joi sitä ainoastaan tämän kerran ja uskoi sillä. Minä maistelin joskus myöhemminkin, siinä hurskaassa toivossa että se ehkä matkan varrella muuttaisi makuansa mutta sitä se ei ihmeeksikään tehnyt.
Keskustelun kuluessa he innostuivat siirapin paljoudesta ja Esa jo kerskasi: Ja jos olisi vielä enemmän siirappia ... jos olisi vaikka miten paljon, niin sitte ei vettä tarvitsisi ensinkään olla... Eihän tarvitsisi? Ei... Immosen härkäkin saisi juoda vain siirappia... Ja sitte se möyryäisi vielä kovemmin! Voi, voi...! 'Am-muu', se silloin möyryäisi, suurenteli Otto.
Ja siihen lisäksi muutamia leivisköitä kahvia, sokeria, nisujauhoja, veskunia, luumuja, rusinoita, siirappia ja muuta sellaista, niinkuin vieraan varalle, ja ettei niitä tarvitseisi Siirin kanssa markkinoilta tuoda, vaan Siiri näkisi niitä olevan talossa ennestään. Ei nekään rahoissa tuntuneet ollenkaan, kun tulivat velkakauppaan.
Antti Juhana tiesi sen olevan hänelle tarkoitetun ja murahti: Ka itsepä sinä sen laitoit siirappia hakemaan... Niin jotta haro nyt se sieltä järvestä! Kaino Josefiinakin itkeä tihisti ja valitti: Ja sanoinhan sitä minäkin sille Urho Ernestille, olen sanonut ja saarnannut, jotta ei se vielä kerran kunnian kukko tämän talon harjalla laula.
Mutta ei se tahtonut onnistua. Vihdoin heittikin hän koko puuhan, otti pienen läkkituopin, johon piti siirappia ostaa, ja lähti. Oven luona, mennessään, hän vielä peräsi asiaansa, katsellen kaksikymmenviisipennistä:
Esa oli nyt voittanut, Oton uteliaisuus oli herännyt. Puhelu oli kääntynyt siihen, mitä kaikkea telefoonissa voi saada. Oli lueteltu jo kaikki herkut, mitä he vaan tunsivat, voileivästä lähtien. Vielä toki epäili Otto yhtä: Mutta siirappia ei saisi. Saisipa, väitti toinen.
Hän meni liiteriin, kiskoi varsiluudasta kourallisen vitsoja, riensi sisälle, ja suuret siniset silmät luotuina avonaisesti äitiin hän ojensi vitsakimpun äidille ja lausui: Kymmenellä pennillä siirappia.
No mitäpä siitä? sanoi katajapensas; johan siinäkin on paljo, että ilahutan ihmisiä tuoreella tuoksullani metsästä. Sitä paitse minä kelpaan hyttyisten savustamiseen ja kelpaanhan minä jouseksi poikien nuolipyssyihin, ja keitetäänpä minun marjoistani keitevettä ja niistä valmistetaan myöskin siirappia ja sitte vielä