Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kuusi ojensi tuuhean oksansa ja otti kiitävältä hänen sievän hattunsa, jonka töyhtö oli tehty ruusunpunaisista kameelikurjen höyhenistä; petäjä teki kaikki voitavansa pihkataksensa hänen ruumiinmukaisen mustasta sametista tehdyn ratsuhameensa; koivu karisteli hänen päälleen kellastuvia lehtiään; tuuhea katajapensas tempasi sivumennen hänen kullalla reunustetut pienet ratsusaappaansa; maahan kaatunut satavuotinen honka oli paneutunut pitkäkseen hänen tielleen; mäkirinteet väijyivät, suo väijyi, kaikki tahtoivat omakseen tuota kaunista, tuota yltiöpäistä ratsastajatarta.
Ja yhdellä hyppäyksellä oli länsituuli lähimmässä tähdessä kertomassa mäntyjen vastauksen. Katajapensas pisti harakanvarvasta kylkeen ja sanoi: Kuuletkos, naapuri, mitä männyt sanovat? Joka elää, se näkee. Tässä vaikeni äiti, aivan kuin satu olisi ollut jo lopussa. Mikä niistä tuli? kysyi Vikke uteliaasti. Senjälkeen matkustin minä ulkomaalle, sanoi äiti, ja olin monta vuotta poissa.
Vaan annapas kun tyttö sattui yksin pasin, niin yht'aikaa pisti lauluksi ja tanssiksi. Sukkelan konusti soitti hän suullansa kuin huilulla, ja ne jalat sitten oikein tanhuta leipoivat. Joskus osuin minä tuota mielihyvikseni näkemään ja kiitin häntä. Vaan kiitoksestani äkämystyi tyttö kuin katajapensas ja viskeli kaikki lähimmät kappaleet silmilleni.
No mitäpä siitä? sanoi katajapensas; johan siinäkin on paljo, että ilahutan ihmisiä tuoreella tuoksullani metsästä. Sitä paitse minä kelpaan hyttyisten savustamiseen ja kelpaanhan minä jouseksi poikien nuolipyssyihin, ja keitetäänpä minun marjoistani keitevettä ja niistä valmistetaan myöskin siirappia ja sitte vielä
Marketta suuttui silmittömästi, hän rätisi kuin palava katajapensas. Kaikki lapsirievut tässä kielenpieksäjänä! Ei enään kunnon ihmiset saa sanaa sanotuksi, kaikki tässä silmille hyppii! Eiköhän tuo ylpeys käyne lankeemuksen edellä! Niin luulen, niin toivon! Sellaista tuli oikeen pitkältä ja paksulta. Mutta Hilma ei ollut millänsäkään.
»Mutta eikös siellä istukkin joku...?» »Katajapensas se vaan on, joka siellä nyt istuu. Mutta juuri niillä paikoin se kuuluu se neitikin istuneen.» »Niin, se on semmoinen tarina...?» kysyy joku 'härkämies', joka kulkee vasta ensi kertaansa Nuolijoen varsia.
Isä on puhunut monta kertaa ja se ei ole mikään hokare mies, se ei kyllä jaarittele joutavia. Ja sen suutarirahjuksen elämän tarinan se oli kuullut isänsä isältä, siltä mainiolta Tarhalan tietäjältä. Siltä, joka oli palavassa uunissakin saattanut käydä eikä ollut yksikään karva kärähtänyt, vaikka partakin oli ollut kuin katajapensas. Siltä se kuului isä kuulleen, niin tosi se kyllä asia on.»
Ajatteleppas, jos olisin puu, niin lapset eivät tulottuisi minuun, kun tulevat poimimaan katajia ripotellaksensa tuvan lattialle pyhäaamuna. "Se onkin ainoa, mihin kelpaat", sanoi kuusi, joka isostellen seisoi hänen ääressään. "Sinä olet omiasi poljettavaksi, raukka", arveli kuusi. "Mitäpä siitä?" sanoi katajapensas. "Onhan siinä kyllä, että voin ihmisiä ilahuttaa hyvällä metsätuoksullani.
Ja kun keilipallo tuli vierien rataa pitkin ja kaatoi kaikki nuo kahdeksan, mutta kaarrettu kuningas seisoi suorana, huusi keilipoika niin kovaa kuin voi, saadakseen jonkun lantin: Hurraa, hurraa, eläköön suuri kuninkaamme! Ja Villalatva? Mikä siitä tuli? Villalatva ei ollut korkein, mutta se oli tervein, kertoi katajapensas.
Tuuli ulvoi, pilvi itki ja katajapensas sanoi harakanvarpaille: Tässä nyt näkee, mitkä seuraukset siitä on, kun nuoriso tähän aikaan pitää niin pitkät hiukset. Kiiruhda, naapuri, juokse räätälille ja lainaa häneltä sakset, niin leikkaan minä mäntypoikaisten latvat! Pois tieltä, matelijat, kyllä minä itseni autan! kiljui pohjantuuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät