United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Arnold Winkelried sai jalosta urhotyöstään kauneimman palkinnon, sillä hänen kuoltuaan kiitolliset maanmiehet kunnioittivat hänen muistoansa, ja se loistaa ihanana esikuvana jokaiselle kansalle, joka rakastaa isänmaatansa ja vapauttansa. Satavuotinen sota.
Vaunut kääntyivät lehtikujaan, jonka kahden puolen kasvoi koivuja, haapoja ja pihlajia hoitelemattomina, Helena tähysteli uteliaasti "linnaa". Hän näki tuolla valkoiseen vivahtavan kartanon mustine taittokattoineen ja mataloine siipirakennuksineen; sen päällitse koetti hän saada vilahdusta varsinaisen kartanon torneista ja huipuista, sillä eihän toki satavuotinen herraskartano voinut...
Satavuotinen ruotsalainen sivistys?» »Ruotsalaisella kirjallisuudella ei ole täällä mitään tulevaisuutta, yhtä vähän kuin sillä on ollut menneisyyttäkään!» »Menneisyyttäkään?» Mutta sitten se vasta tuleen nousi, kun Snellman alkoi ruoskia yliopistoa. »Yliopisto ei ole muuta kuin virkamiesleipomo, elämän leipää ei siellä ole koskaan kansallemme leivottu.» »Se ei ole totta!» Mutta ei hän saanut sananvuoroa. »Kuka teistä, herrat professorit, on kirjoittanut lausettakaan Suomen kansan opetukseksi, kuka riviäkään kansanmiehen omalla kielellä, missä lehdessä näemme sanankaan suomea teidän kädestänne, ellemme ota lukuun fennisismejä omassa kielessänne?» Tämä oli sedälle liian karvas pilleri.
Viimein joukosta nous' ukko miettiväinen, Satavuotinen ja kurja, Paljas kiilti päänsä, vyöhön asti riippui Parta hopeakarvaisena; Ruhtinatarta hän lähestyi ja vastas' Kuolon totta ääni täynnä: "Valtiatar, meit' ei elätä nää kukat, Anna leipää isooville!" Ruhtinatar hämmästyi, mut sanan virkki Silloin suuri keisarinna: "Tämä vanha Pietarimme aikalainen Jää nyt haltuunne, Bestuschew, Te Potemkin, tehkää että täytetähän
Lukukammiossaan hiljaisessa istuu mahtava Maunu Tavast, lumitukka, valkoparta vanhus, kohta mies satavuotinen; kesäpäivä painuu, iltarusko kultaa Kuusiston muurit, tornit, painuu pää myös suuren Suomen piispan, mieli haipuvi haaveisiin. Mitä miettii pyhä kansan pylväs? Mikä kirja on auki hällä? Tuumiiko hän uutta alttaria Turun tuomiokirkkohon? Taikka tutkii tieteen ongelmia?
Elät ja olet täällä niinkuin olisi satavuotinen rauha maassa vallinnut ja tuhatvuotinen tulossa. Mitäs minun olisi pitänyt tehdä? Neuvo, naapuri, jos paremmin tiennet! Tekisit niinkuin minä ja muut kaikki tuolla järven takana. Minä en ole kymmeneen vuoteen mitään rakentanut. Pelloista olen ottanut sen, minkä ne entisestä voimastaan kykenivät antamaan.
Puettuna, juhlallisna seisoo Impi kaunis, sinisilmänen Vaipuu unisena äitins helmaan, Nukkuu kantajansa povelle. Mutta ulkona käy raitis myrsky, Pauhaa mänty satavuotinen, Työstä kotihinsa miehet käyvät, Kotihinsa karjat laitumelt. Ahol tuulisella hyppeleevi Karitsainen emons ympäril. Mutta nukkunut on äitin helmaan Kaunis tyttärensä ainiaaks.
Kalmukki-poloinen ei suinkaan pahaa tarkottanut, mutta rouva, joka nyt luuli näkevänsä koirankuonolaisen, säikähtyi niin, että tuli hermottomaksi ja ihan kuuroksi. Kolmannen sodan onnettomuuksia ei Oulu joutunut koettelemaan, lukematta sodan aikaisia tautia. Viimeisen sodan aikana rukoili tuo jo lähes satavuotinen eukko Jumalaa saada kuolla näkemättä kaupunkia vielä vihollisten vallassa.
Oli kuin olisi joku raottanut ovea, joku vanha täti, talon tonttu, joka sukkasillaan tulee sanomaan hyvää yötä ja kuiskaten kysymään, onko täällä kaikki, mitä tarvitaan. Se oli seisahtunut oven pieleen, ollut siinä koko illan, tuo vanha kaappi, satavuotinen Morakello ja näytti nyt hyväntahtoisesti ja myhäellen minulle silmää iskevän. No, katsohan sitä!
Kaikki siellä osoittaakin, että se on satavuotinen sivistyspaikka ja oikea aatelishovi. Kaksikerroksinen päärakennus ullakoineen on suuri ja upea ja vielä nytkin säilynyt hyvässä kunnossa huolimatta ijästään ja vaikkakin se on puusta rakennettu, mutta se rakennettiin aikana, jolloin vielä meidän metsissämme löytyi teräslujaa puutavaraa, kerrassaan kovaa kuin rauta.