United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pitkällisen kirjeenvaihdon jälkeen Europan mannermaalla olevain henkilöin kanssa, olen hänen löytänyt, ja hän on matkustanut tänne saadaksensa teidän kädestänne sitä timanttiristiä, jonka te Valin tappelutanterella otitte hänen kaatuneelta veljeltänsä. Risti on kauan kulkenut kalliina perintönä hänen suvussansa".
Molemmat nimitetyt hypähtivät kiroten pystyyn. »Ja te kaikki muut kun hän teille tiuskii ja räyhää hänhän on käskijä ken silloin uskaltaa mukista, hänet ammutaan muitta mutkitta. Tämä, rakkaat ystävä parkani, on tuleva osaksenne. Sentähden juokaa ja sanokaa jäähyväiset sotilaskunniallenne. Huomenna ei enää koirakaan huoli leipäpalaa kädestänne.»
GREGORIO. Jos teitä miellyttää, niin tehkäät minusta paikalla ruumis. GIOTTI. Sen tehköön laki ja pyövelin kirves. GREGORIO. Heitä tervehdin. CLAUDIO. Gregorio, miksi teit tämän kauhistavan työn? Miksi tahdoit murhata sun herras? GREGORIO. Mun sisustani, kiukkuinen kuin kyinen luola, ei voinut sulattaa häpeätä, jonka mulle saattoi hyvin ansaittu kuritus teidän kädestänne.
Jos hän sen kautta rauhoittuu, niin pitäköön hän sen kaikin mokomin. Hyvää yötä!" Näin sanoen lähestyi asian-ajaja, joka tahtoi käydä pois huoneesta, sitä paikkaa, jossa minä seisoin. Minä pidätin häntä suorastaan: minä olin hyvin utelias saadakseni tietää enemmän. "Kuka tempasi paperin kädestänne?" kysäsin äkkiä. Asian-ajaja säpsähti. Minä olin hämmästyttänyt häntä.
Sitä ei nyt tällä kertaa taideta löytää ... lähdetään nyt, minne osataan, sanoin minä ja aloin taluttaa häntä käsipuolesta. Lähdetään, lähdetään ... niin, antakaa minä pidän kiinni kädestänne, viekää minut, minne tahdotte. Te näytätte olevan hyvä ihminen ... elkää vain antako niiden minua nostaa...! Katua kulkiessamme hän oli koko ajan tuommoisella kahtalaisella päällä.
Hän aikoi keskustella rikkaan miehen kanssa ja johti puheen rahoihin: "Teistä voipi varmasti oppia paljon, sillä niin Luojan lahjoilla siunattu mies kuin te olette, käytätte kaiketi rikkauttanne mitä kauniimmalla tavalla. Varmasti on jo teidän kädestänne sangen moni ihminen apunsa saanut!"
On kyllä tuikka ylpeytenne Mult' ihanimman toivon ryöstänyt, On kyllä onnen puuska, kädestänne Mi mua kohtas, syöntä kirpaissut, Vaan kurja vaino kiitostunnetta Ei rinnastani murtaa taida koskaan. On kyllä kovaa, toinen toisistansa Kun syömet lempiväiset temmataan, Vaan taivas yksin tuomitkoon, en mie. Ain' isän käskyllä, jos kuinka tuikka Se olkoon, esikoisen-oikeus On tyttäreltä uhrausta saaha.
»Lasillinen vettä, jalo neiti, teidän kädestänne» niin pitkälle Qventin pääsi, mutta hänen äänensä vavahti; ja Isabella jatkoi, ikäänkuin ei olisi huomannut sitä hellyyttä, jolla sana teidän oli tullut lausutuksi. »Sen viinin on minun isän-isäni isä, Rheinkreivi Gottfried, tallentanut Braquemont'in linnan syviin kellariholveihin», sanoi neiti Isabella.
»Se on totta», pisti Ardenvohr kiireesti väliin. »Herra Argylen markiisi, te ette voikaan käyttää miekkaa eikä pistoolia. Teidän pitää täältä poistua jollakin aluksella teidän henkenne on meille kallis, sillä te olette päämme teidän kädestänne ei voi olla meille apua taistelussa.»
Eikö pastoria? HURMERINTA. Ei! ROUVA DANELL. Herra herra herra HURMERINTA. Rakas rouva Danell! Te toinnutte jo! Te olette pelastettu! Eikö niin? ROUVA DANELL. Ne taskurahat! HURMERINTA. Minä tiedän, rouva Danell, että ne ovat teidän kädestänne. Suokaa minun suudella sitä. ROUVA DANELL. Te matkustatte! HURMERINTA. En matkustakaan. Minulla on onni jäädä tänne. Pankintirehtööriksi.