Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
MARCIA. Ken on sitten tämä onneton mies? Sano, poikaisein. Luulenpa tuntevamme toinentoisemme sitten eilistä iltaa, koska ostin sinulta marjoja tuolla vuorella. GREGORIO. Ja maksoitte marjani hyvin. Mutta nyt en mieli juuri kiitellä, toista palaa mielessäni. MARCIA. Olethan herra Claudion palvelija? GREGORIO. Olen ollut, mutta tänäpän otan hänestä eron ja oikein kuumalla kädellä. Oi kirous!
Mene tiehees! GREGORIO. Mielisinpä lähteä samalle tielle kuin herrani tuossa. Mutta ei; hän korkeuden kirkkauteen rientää, minä alas pimeyden valtakuntaan. Tuossa hän makaa ja minä hänen tapoin. ANGELO. Oletko mieletön, poika? GIOTTI. Mene, muuton annan sinulle vauhtia matkalles.
Kaikin vähin taidan häntä lähestyä ennenkuin olen kostanut miehen, joka minua pilkkasi niin häijysti. MARCIA. Miksi tahtoi hän rangaista sinua? GREGORIO. Tämä totinen maisteri sanoo tahtovansa opettaa haastelemaan minua totta. Totta, totta! Niinmar! Mikä on totuus? Kuinka hyväänsä: hävyttömästi nuorukaista kohdeltiin, ja sentähden tahdon kostaa, kostaa verisesti.
CLAUDIO. Ensiksi pidätti minua vannottu lupaus, toiseksi, kuultuani työs ja toimes, rupesin arvelemaan jos eikö salaisuuteni ilmoitus parantaisi pahaa puolet pahemmalla. Olisinpa nytkin mennyt äänetönnä hautaan kaikesta tästä, ellei poika Gregorio olisi jo korkealle kyllä nostanut eteesi tämän peitteen lievettä, jonkatähden katsoin parhaaksi vetää kaiken esiripun edestäsi pois.
GREGORIO. Sen lupauksen edestä kiitän teitä, ja lupaan, että pian kuulette kuolon sanoman hyvin mieluisan. Ylös nousevat mustanpunertavat usmat, mailma yöksi pimentyy ja perille mun kiirehtiä täytyy ennenkuin on myöhän. Mä juoksen halki avaran aavikon kohden taivaan synkeätä reunaa.
Koska nyt kuumassa houreessani sanat virtasivat huolettomasti suustain, niin tiesi hän pian kehen aikeeni viittasi ja ilmoitti, että hänkin oli Claudion vihamies aina kuolemaan asti, ja tuumamme liittyivät nyt yhteen. CANZIO. Poika, sinä pahanhengen lähettiläs! GIOTTI. Salli hänen kertoa asia loppuun. GREGORIO. Hän sanoi pelkäävänsä, etten tikari kourassa onnistuiskaan juonessani.
Sentähden käski hän mun heittämään tämän aseen ja antoi minulle pienen pullon myrkkyä täynnä, ja tämä on kuolettanut herrani. CANZIO. Minä runnon pääsi, sinä myrkyllinen kärme! GIOTTI. Malta, Canzio! GREGORIO. Tämä on totuus, totuus! CANZIO. Minä olen sinun murhannut. CLAUDIO. Nyt ei enemmin siitä. Te: Angelo ja Giotti ja sinä, Gregorio, poistukaat meistä muutama askel.
Olipa se ansaittu moninkertaisesti; sillä monet kerrat olitte jo ennen mulle antanut anteeksi saman ilkivallan. Te minua löitte, siihen oli teillä oikeus ja syy, mutta nämät iskut tahdoin minä kostaa, ja nyt se on tehty. Oi Jumala, Jumala, kuinka taisin tehdä näin hirmuista rikosta mun hyvää, armiasta isäntääni kohtaan! CLAUDIO. Mutta mistä sait tämän myrkyn? GREGORIO. Totuuden tahdon tunnustaa.
MARCIA. Tämä ei ennusta hyvää. Sinä hengität tulta ja liekkiä, ja povessasi näen kamalasti kiiltävän tikarin. GREGORIO. Ken taitaa minua kieltää kantamasta sitä? Olkoon se siellä ketä varten hyväänsä. MARCIA. Miksi haastelet kanssani peitellen hänestä?
GREGORIO. Antakaat parempa keino ja minä olen valmis. GREGORIO. Sen nielköön hän huomenna aamujuomassansa. Hyvä! jos tavaranne vaan tappaa. MARCIA. Tappaa varmaan, ainakin mentyää kolmen, neljän tunnin. GREGORIO. Oivallista! Sitten ei hän näe enään huomista puolipäivän aurinkoa. MARCIA. Saata niin, ja ole huoletonna tulevista päivistäs, kun minä vaan kerran olen tämän linnan emäntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät