United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt he kurottavat tuliset kielensä mua kohtaan ja tahtovat mun niellä, raukan, kuin kärme pienen sirkan kitaansa temmasee. MARIAMNE. Rachel, Rachel, sä uneksut vaan. RACHEL. Kaiken mailman ja mustan syvyyden kiukkuinen viha on mun piirittänyt ja kaukana, kaukana, on äitin-armo. Armoa, armoa ja laupeutta Jumalan rikkauden tähden, armoa! MARIAMNE. Hurja Rachel! Ah! mitä pitää minun tekemän?
Ruudinsavun vielä peittäessä läsnäolevat verhoonsa, heitti hän voimakkaasti pyssyn vihollisiin, joissa kova parahdus todisti iskun sattuneen, hyppäsi norjasti alas penkiltä ja riensi nopeasti kuin kärme hämmästyneitten vihollisten lävitse. Hän oli jo ehtinyt ovelle, kun joku esti hänen pääsemästä edemmäksi. Kyösti katsoi ylemmäs: edessään seisoi ylhäinen upseeri.
Olkaat kipenöitsemättä hänen päällensä, muorinen, hän antoi minulle vähän nuuskakammarin katolle, ja ansiosta. TITUS. Ole sinä vait, Timo, minä rukoilen. Elä sekau muiden asioisiin, minä rukoilen. MAURA. Minä tunnen hänen, minä: koreaksi värjätty kärme myrkyllisellä kielellä, yksi vekama syntiä täys, ja suurin jumalansanan pilkkaaja. Mutta ah, sinä lunttu! kylläs kuultelisit vielä lukua ja sanaa.
Anni valitti vielä: "Minusta on, kuin kasvaisi päässäni pelkkiä kärmeitä. Koitapa päätäni, eikö siinä ole joka hiuskarva kärme. Ja minä, joka tänäpänä vielä, taikka oliko se eilen, kun ensi kerran isosta ajasta taas panin pääni palmikkoon. Eroita kätesi! Minun täytyy päästää hiukseni palmikoista".
FEDERICO. Minä en ymmärrä sanaakaan kaikista näistä. LEONCIA. Hän saa nähdä, mistä minä käyn. Minä olen kärme! Jumalan kiitos, nyt hän tunnustaa sen itsekin. LEONCIA. Mantiljani, mantiljani tänne minä tahdon kaivaa silmät hänen päästänsä! 14 Kohtaus. Dolores. Mariana. Federico. FEDERICO. Kenen päästä hän aikoo silmät repiä? MARIANA. Puhu sinä, äiti. FEDERICO. Mitä onkaan tapahtunut?
Enempi kuin mitkään muut iloiset äkkitulot jouluksi, ilahuttaisi se minua, jos mieheni onnistuisi murtaa äite Pentinpojan kankean sisun. Uotin isä myöntyisi sitte kohta ja me saisimme pysähtyä tänne sillä se sama ikävä Uotin ja Martinan, on pakoittanut miestäni etsimään itseänsä pois täältä. Kärme, sanotaan sentään, tahtoo huomispäivänä kihlata Uotin Myllärin Elsalle.
»Ei mun auta, ei mun auta, Täytyy mennä järveen; Kultani on niin vihainen Ja puhisee kuin kärme». Tuon järven pinnallapa tuossa istuu usein lukkari-ukkomme ongen-pahla kourassa. Ah! könöttäisi hän siellä nyt ja minä olisin tuima tuulenpuuska, äkeä hirmu-myrsky kaakosta, niin tietäisinpä mitä kohden rynkäisin pauhinalla, ja pianpa puljahtelis kumossa lukkarin ruuhi.
Ukko Raskinen löydyttihen myös ja tarjosihen kohta vahvasti puhaltamaan torvea. Eräs toinen sanoi: "Ei, anna olla, ei se mitään auta; äite Pentinpoika on antanut varastaa pois lapsen, vaatiaksensa Martinaa ylönantamaan Uotin. Kärme hän on tänäin kihlannut Uotin Myllärin Elsan kanssa, sen kuulin äsken eräältä, myllytalosta tulleelta rengiltä." "Turhia!" lausui Martina, "minä en usko sitä.
Mihin luokkaan joutuisi nyt tyttärenne herra Niilon kanssa? Pelkäänpä, siihen toiseen. Tämä mies on tuhlaaja verraton, ja anna tuhlaajalle vaikka miljonia ja pian haihtuu kaikki pois kuin akanat tuuleen. Voi tytärtänne, jos kohtalonsa tämän miehen kanssa yhteen liitetään! Hän on tavoiltansa saastainen. Peeveli! hän mua inhoittaa kuin kärme. MAUNO. Kaiketi nyt erehdyt.
NIILO. Ui! ilkeä nimipä sillä on, valheeksi sitä kutsutaan; mutta ainoastaan tyhmät tukkipäiset, ahdasrintaiset eivät näe, että löytyy tätä olentoa kaksi lajia: yksi heistä on alhainen, petollinen, maassa mateleva kärme myrkyllisellä hampaalla, mutta toinen poutapääskysenä livertelee, rakennellen rauhaa ja sovintoa. Ja tämänpä tahtoisin pistää poveenne nyt. Uljaat nappaukset, herra franskalainen.