United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koht' joudun minä matkaan, Ja annan teit', mun rakkaan, Kaikk' Herran haltuun tääll'; Ah, olkaat valmiit aina, Kyll' Herra armons' lainaa Ja yhteen auttaa viel'. Mutta kule hiljaa .. äitisi on nukahtanut. Miksi lepäsit niin vähän aikaa? Olethan jo valvonut monta yötä perätysten. En saanut unta. Hän tuossa taistelee kuoleman kamppausta, minä tässä elämän.
Olkaat huomaamatta ja tehkäät niin hyvin ja käykäät kanssamme pieniin tuliaispitoihin Jukolaan; sillä tämä päivä on meille päivien päivä. LUKKARI. Minä kiitän, mutta aikani ei juuri myönnä kuulemaan kutsumustanne nyt. SIMEONI. Tulkaat rakentamaan sovinto meidän ja Toukolaisten välille; tehkäät se Jumalan tähden. AAPO. Me rukoilemme, tulkaat ja tehkäät rauha.
Kissa ymmärsi hänen aikeensa ja osoittaen tavallaan kiireellistä kiitollisuutta, tarttui hänen hihaansa. Puoleksi palaneena tuli seppä alas saaliineen. No, pojat, hyvästi nyt, sanoi hän hämmästyneille alustalaisille, minulla ei enää ole täällä paljon tekemistä, olkaat onnelliset älkäätkä minua katkeruudella muistelko. Seppä meni. Tuli riehui vielä jonkun aikaa.
Seurasi sitte saarna, jonka tekstinä oli tuo raittiuskehotukseen vivahtava raamatunlause: "valvokaat ja olkaat aina raittiit." Pappi kertoi eräästä rovastista, jonka apulaisena hän oli ollut nuoruudessaan.
"Tämä tuli Missis Gummidge'lle", sanoi hän, avaten toista paperia, "pari kolme kuukautta takaperin". Katseltuaan tätä tuokion aikaa, antoi hän sen minulle ja lisäsi matalalla äänellä: "olkaat hyvä ja lukekaat se, Sir". Minä luin, niinkuin seuraa: "Voi, mitkä tunteenne lienevät, kun näette tämän kirjoituksen ja tiedätte, että se lähtee minun rikollisesta kädestäni!
Miksi kirousta ja mistä syystä kiroisin miestä, jota en tunne, vaan jonka elämä on minulle pimeys? Miksi kirousta? Siunattu, siunattu olkaat aina! Se lisää tässä ahdistusta vaan ja saattaa vielä armottomemmaksi koston ruoskan. Voi! etkö tunne minua enään ja etkö muista mitä olen tehnyt ansaitseva kirousta, kirousta? RACHEL. Ettekö ole Romasta? CANZIO. Minä olen Canzio.
"Olkaat uskolliset itsellenne ja niille, jotka teihin luottavat", lausui nuori mies juhlallisesti. "Pysykäät isäinne uskossa, olkaat ahkerat ja rehelliset. Pyhänä sananne pitäkäät, ja lupauksenne olkoon horjumaton kuin kallio.
Soma, armas toimi, Tulithan sä elämäni aatteheeksi, Tuoden uutta elaketta sielulleni Murheen päiväl, kuolon niittäessä tässä. Mut nyt onni kova ehkä toisin tahtoo, Pyhän pyrkimisein tyhjäks tehdä tahtoo. ALMA. Minä tiedän sydämmenne murheen syyn. ELINA. Sinun sydämmesi ikävöitsemys, Salasuudes olentoas polttava. ALMA. Olkaat rauhas, äiti!
ANGELO. Ei löydy häntä huoneissa nyt, mutta luullaanpa hänen käyskelevan tässä linnan ympäristössä, niinkuin sanotaan tapansa olevan. Kaiketi tahdotte hänen saattaa lain rangaistuksen alle? CANZIO. Hänen rangaiskoon Jumala! Hän huoneestani siirtyköön kuulumattomiin pois, ja älköön mainittakoon nimeänsä tässä. Herra, olkoon kätkettynä mitä tiedätte. ANGELO. Siitä olkaat varmaa.
"Oletteko Uutisen herrasväki?" kysyi kauppias kohteliaasti. "Olemme, olkaat hyvä ja astukaat sisään," sanoivat molemmat ystävällisesti. Kauppias astui samaan pieneen hupaiseen saliin, ja istui hänelle asetetulle tuolille; vielä hän epäili, kuinka tulonsa puhdistaisi, kun tyttö vilkkaasti tuli sisään huutaen: "Isä, äiti, tämä on se hyvä herra, joka viime vuonna sormuksen minulle antoi!"