United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puhuessani valtasi hänet syvä sääli, ja vaikka päästin hänen toisen kätensä irti, ei hän koettanut vetää pois toista, epäilemättä sentähden, että hän huomasi, kuinka rauhoittavalta minusta tuntui pidellä sitä kädessäni. »Voin jossakin määrin käsittää tunteenne», sanoi hän. »Tilanne lienee ollut kauhea. Ja lisäksi jätimme teidät yksin kamppailemaan kauheaa taisteluanne.
Olavi katsoi ulos ikkunasta, Elli ompeli, ja vähään aikaan he eivät virkkaneet mitään. Olavi jo vähän katui tunnustustaan. Mutta sitten kysyi Elli arasti: Rakastaako hän teitä vieläkin? En tiedä, minä en ole häntä tavannut moneen vuoteen, sen jälkeen kuin lopullisesti erosimme. Mutta ehkä taas entiset tunteenne havahtuisivat, jos hänet kohtaisitte?
Pastori Sohlman, sanokaa. Mitä tulee minun tehdä, että mieleni valmistuisi parannukselle? Neuvokaa minua. PASTORI. Teidän tulee ensiksikin tukahduttaa syntiset tunteenne arkkitehti Hovingiin. SYLVI. Minä en voi. Se on vallan mahdotonta. PASTORI. Sanokaa ennemmin: te ette tahdo. SYLVI. Ei, en minä tahdokaan. Sillä silloin ei minulle jäisi mitään. Ei niin mitään koko avarassa maailmassa!
Olipa nyt miten olikin, te olette täyttäneet velvollisuutenne, te olette puhuneet kuin mies ja niin tahdon minäkin teille vastata. Ensiksikin pyydän minä teiltä anteeksi siitä, mitä ensin sanoin, te olette olleet itsellenne uskollinen, olette vieläkin tässä silmänräpäyksessä; te olette ylpeä siitä, että niin on, että teillä on rohkeutta voittaa sydämmenne, tunteenne. Hyvä!
Ja pyydän myös itselleni samaa vapautusta! lisäsi Betty nauraen ja yritti juosta pois. Mutta Antti piti vielä kädestä kiinni häntä. Sanokaa minulle vielä yksi asia, pyysi hän, vain yksi, ennen kuin kuljemme kumpikin omalle tahollemme. Vaikka sata, naljaili tyttö. Kysykää! Miksi te tulitte minun luokseni, kun teidän tunteenne minua kohtaan eivät olleet kerran sen vakavammat? Betty mietti hetken.
Istuu kirjoittamaan selin rouvaan. »Ymmärtäen teidän veljelliset tunteenne ei hänen ylhäisyydellään ole mitään sitä vastaan». Oliko se noin? Eikö ole mitään erehdystä? ROUVA LINDH. Riemuiten. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan! Hän sallii sen! LINDH. Kärsimättömästi. Malta! Elä häiritse, enhän voi kuulla mitään! Telefooniin. Kuinka se oli? Jatkakaa! ROUVA LINDH. Hanna voi ehtiä vielä junaan!
"Tämä tuli Missis Gummidge'lle", sanoi hän, avaten toista paperia, "pari kolme kuukautta takaperin". Katseltuaan tätä tuokion aikaa, antoi hän sen minulle ja lisäsi matalalla äänellä: "olkaat hyvä ja lukekaat se, Sir". Minä luin, niinkuin seuraa: "Voi, mitkä tunteenne lienevät, kun näette tämän kirjoituksen ja tiedätte, että se lähtee minun rikollisesta kädestäni!
»Pysyäksemme asiassa», jatkoin, »täytyy minun sanoa, että vaikka eivät teidän tunteenne olisikaan olleet yhtä tärisyttäviä kuin minun, mahtoi kuitenkin tuntua hyvin kummalliselta, että mies, joka kuuluu toiseen vuosisataan ja on jo satasen vuotta ollut näköjään kuollut, virvotetaan jälleen elämään».
"Teidän ei pitäisi antaman lämpöisten tunteenne kiihoittavan itseänne sanoi Bintrey, kun taas tulivat konttoriin, jossa herra Wilding pyhki itseään oven takana rippuvaiseen käsi-liinaan. "Ei, sitä en tee" vastasi Wilding katsoen ylös. "En suinkaan teekään; mutta enhän ainakaan puhunut mitään hullutusta?" "Ei, te puhuitte ihan oikeen ja selvästi!" "Missä minä lopetinkaan, herra Bintrey?"
Meidän täytyy näin ollen sanoa sekä materialisteista että sokeasti uskovista, että he eivät ole löytäneet totuutta, joka kestäisi. Teosofia sanoo: »minä olen totuus, joka kestää. Kun te tulette teosofeiksi, silloin on järkenne valistunut ja tunteenne tyydytetty.