United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä jo taistoon käy, kera käymään kiihtäös muutkin! Valmis koht' olen antamahan kaikk' antimet sulle, kattosi alla mit' oiva Odysseus tarjosi eilen. Malta, jos mielit, vaikk' iso taistelointosi onkin, kunnes palvelijat käy laivoilt' antimet tänne, itse jo nähdäkses, miten laatuisat ne on lahjat." Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika!
Oi, Maria, eiköhän lie Sanaamme saattaja vienyt, Vai liian pitkäkö tie? Maria: Saattaja sanan on vienyt, En muuta uskoa voi; Viivykki outo on enne; Koht' armahin veljyt oi! Jo kalman on kynnyksellä Miksikä Mestari nyt Viipyvi, sieluni sitä Epäillen on kysellyt.
Anteiks-antamuksen uros antaa Lempeän ja kultahymyvän Niinkuin kauniin päivän lasku lännes. Tämän kuulee neito katala, Kasvons kirkastuu, ja siunauksel Koht hän ijäisyyden uneen nukkuu. Vuosii monta sankar vielä nähtiin Käyskelevän pelloil, metsän yös Niinkuin korkee, juhlallinen haamu Entisyyden tummast hämäräst Harmaat kiharansa tuules väikkyy, Ihmeellisest loistaa katsantonsa.
Askelnopsapa tuon näki aimo Akhilleus; nousten laivan valtahisen peräkeulaan näät uros katsoi taistoa vaaraisaa sekä vainoa voihkehikasta; koht' asekumppaniaan, Patroklos-ystävätänsä, huusi hän laivaltaan, sen kuuli ja kuin sodan Ares kumppani luo majast' astui tuop' oli alkuna turman. Ensiks urhea noin nyt virkki Menoition poika: "Miksi, Akhilleus, kutsuit luo? Mitä multa sa pyydät?"
Keksi jo liitelevän liki pilviä tuoll' aran kyyhkyn, nuolen laskettain kuvun keskeen kainalon alle; tunkeutui läpi nuoli ja töksähtäin tuli maahan, aivan Merioneen jalan ääreen; vaan polo kyyhky laskihe mastoa päin sinitumman, laitavan laivan, mutta jo painui pää, jäi riippuun raukeat siivet, koht' elo karkkosi siitä, ja vaipui kyyhky jo kauas ampujamiehestään, ja sen hämmästyin näki kansa.
Virkki, ja jälkeen koht' ilon innoin riensi Athene. karkasi kimppuun, rintaan löi käsin jäntevin häntä; polvet herposivat, povi raukesi koht' Afroditen. Noinpa he kumpikin vaipuivat elonkasvaja-maahan.
Koht' ohi kummun, koht' ohi viikunapuun huminoivan riensivät muurin viert' yhä vain ajotietä he laajaa, kahden hersyvän, kaunoisen jo he luo vesilähteen pääsivät, joist' alun pyörtehikäs, pyhä saapi Skamandros.
On talvi tullut, koht' on jäässä meri, yö saartaa, sammuu toivo viimeinen, mun talttuu tahtoni, mun viihtyy veri, jää jäljelle vain nöyryys sydämen, ja sentään mull' on luonto, mieli eri kuin ihmisillä maan tään hallaisen: heill' lemmetön kuin Lapin laajin salo, mun niinkuin korven päällä pohjanpalo.
Potkaisi leveän portin, Paiskas maahan pihtipielet: Lukko koht' lumehen lensi, Naulat tuiskuvat tulehen, Salvat liekkihin samahan: Tarttui kiinni kahlehisiin, Kiinni pannansa pahoja; Pani konnat kahlehisiin, Häijyn helvetin hajotti, Ett'ei taitane enämpi Omin mielinsä mitäkään Tehdä Herran tultaville. Jalon lapsille Jumalan.
Mutt' yhä taisteli vielä Dolops, yhä voittoa toivoi, vaan toverilleen koht' avun urhea toi Menelaos, huomaamatta Dolopsin hän sivult' äkkiä astui, peitsen hautasi hartiahan, jott' ulkoni tutkain rinnan puolta, ja maahan mies suinpäin heti sortui.