Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Jok' ei myös ollut tuttu vanhastaan; Nyt oltiin siellä, jonne pohjanpalo Ei kuuna kulloin pääse paistamaan, Se viiva on jo meidän takanamme, Mi kahteen puoliskohon jakaa maamme.
Varjot synkät lankeaa jo, tuolla päivä laskeiksen." Yhä kiitää, vaan ei vielä ihmis-asuntoa näy. Metsän haamut poikaa tiellä uhkaa, mustaks yö jo käy. Kylmä yltyy. Tähtein valo syttyy taivahalle jo, leimuelee pohjanpalo, huokaa synkkä hongisto. Kohta aamun koittehessa öinen jylhyys häviää Vaan, ken tuolla kinoksessa kalvenneena lepäjää?
Oh, Pax Britannica! Ei soi tää ääni kuin sois se, jos mull' oisi toinen kieli, se ainoaa on sentään elämääni, sen eestä seison niinkuin pihtipieli; mun synkkä sydämein, mun synkkä pääni on täysi nyt kuin tään on laulun mieli: Oh, Pax Britannica! Sa ollos jalo, käy korkealta niinkuin pohjanpalo! Eversti Kalmille omistettu.
Yhä kiitää, vaan ei vielä ihmisasuntoa näy. Metsän haamut poikaa tiellä uhkaa, mustaks yö jo käy. Kylmä yltyy. Tähtein valo syttyy taivahalle jo, leimuelee pohjanpalo, huokaa synkkä hongisto. Kohta aamun koittehessa öinen jylhyys häviää vaan, ken tuolla kinoksessa kalvenneena lepäjää? Pieni mierolainen siellä lepoon vaipui viimeiseen, jäätyneenä kiiltää vielä kyynel silmän sammuneen.
Siitä asti tepastellut Olen mieron tietä ain'... Jopa sulle kertoellut Olen, metsä, muistelmain. Hopsis, jalat, joutukaa jo Muuten yövyn korpehen. Varjot synkät lankeaa jo, Tuolla päivä laskeiksen.» Yhä kiitää, vaan ei vielä Ihmis-asuntoa näy. Metsän haamut poikaa tiellä Uhkaa, mustaks yö jo käy. Kylmä yltyy. Tähtein valo Syttyy taivahalle jo, Leimuelee pohjanpalo, Huokaa jynkkä hongisto.
On talvi tullut, koht' on jäässä meri, yö saartaa, sammuu toivo viimeinen, mun talttuu tahtoni, mun viihtyy veri, jää jäljelle vain nöyryys sydämen, ja sentään mull' on luonto, mieli eri kuin ihmisillä maan tään hallaisen: heill' lemmetön kuin Lapin laajin salo, mun niinkuin korven päällä pohjanpalo.
Kylmä yltyy. Tähtein valo Syttyy taivahalle jo, Leimuelee pohjanpalo, Huokaa synkkä hongisto. Kohta aamun koittehessa
Siellä sininen ois mulle salo, laulaa voisin lapsenmiellä, leimuaisi pohjanpalo. Turunkorvaan vieös minut! Sinne mennään sydämitse; siellä vasta saisin sinut omaksein, kuin oot sa itse.»
Päivän Sana
Muut Etsivät