United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja minä, päässä side kauhun, huusin: »Oi Mestari, mik' ääni tuo? ja keitä nuo, jotk' on niinkuin suuren tuskan orjat?» Hän mulle: »Tää on tila kurja niiden kuolleiden onnetonten, jotka eivät ansainneet moitett' eikä kiitostakaan. Heill' osa enkeleitten on, jotk' eivät kapinass' olleet, eivät uskolliset, vaan itseksensä, irti Jumalasta.
Rukoile kaikkien eläväin puolesta: Maan piiri asukkaillensa On Herra vallassasi; Sä tuskat kaikkein karkoita Vahvalla voimallasi; Lievitä kivut eläinten, Suo myöskin kuolon jälkehen Heill' lepo armostasi. Rukoile kuolleiden puolesta: Tiedämme kuolleet nukkuvan, Ja heidät kätkee hauta, Vaan Jesus Kristus kuoleman Musersi kuolons kautta.
Mit' yksityist' on vihan syytä ollut Tekoonsa heill', en tiedä; viisait' on he Ja kunnon miehiä, ja työstään varmaan Vastaavat itse. Ystävät, en minä Sydämiänne teiltä ryöstää tahdo. En puhuja ma ole niinkuin Brutus; Vaan, kuten tietty, halpa, suora mies, Jok' ystävästään pitää; sen he tiesit, Kun puhevallan tässä mulle soivat.
Ja urhot, jotk' edestä isäinmaan Näin kuolivat sankarimielin, Ei heitä heitetty unhottumaan, Vaan kantelon kultaisin kielin Heill' ikimuistoksi sytytettiin Sydämihin hehkuva palo, Mi lemmen liekkinä roihuvi niin, Kuin Pohjolan taivahan valo. Mutt', oi, ken kannelta helkyttää Niin ihmehen ihanaista?
Mutta myöskin riemut, hurmat, joist' ei tähdet tietää voi: heill' on pakkokierto, mulla vapaus, jonka taisto toi. Oikeuden marttyyreille omistettu. Jos on suurta tehty missä, sit' on tehty sydämissä, kautta tarmon, kautta kunnon, hyvän kautta omantunnon; siell' on Suomen juuret meillä, jotka kestää elon teillä, kestää, vaikk' on vaara vakaa, kuuluu vuosisatain takaa.
Heill' onko autuus nyt taivahan vai tuska helvetissä?» Hän mulle: »Mustempien joukoss' on he, syy moninainen heitä pohjaan painaa. Voit heidät nähdä, jos niin alas astut. Mut maan kun armaan päälle nouset jälleen sua anon muille mua muistuttamaan. En enempää ma virka enkä vastaa.»
Ei sama heill' ole kunnia, vaan jumaloille ol' armas Hektor myös yli kaiken muun suvun iliolaisen, niinp' oli mullekin, sillä hän toi ain' antimet auliit, alttaripaadelt' ei siell' uupunut atria runsas, viini ja uhrintuoksu, jok' on osa kuolematonten.
Peitsien sarjat notkui nuo, käsivarsien vankkain puistelemat; halu hehkuva heill' oli rynnätä taistoon.
Erehdyst' ei tää ole kesken saman-luontoisten; voi sanat, taikka tarpeen tullen aseet, sen saattaa onnelliseen päätökseen. Oon tuntenut jo kauan: viholliset nää kaksi miestä on, siks että luonto ei heitä muovaellut yhdeksi; ja edukseen jos viisaat oisi he, he ystävyyden-liiton solmisivat; mies yksi ois he silloin, elämässään heill' oisi voima, onni, tyydytys.
Me kehrätä saimme ja istuskella, Eik' äiti laskenut ulos illoin, Vaan heill' oli kahden hauska silloin; Oven takana oltaiss' lempisillä, Lens aika siivillä kiitävillä. Häveten nyt jalkapuussa saa Hän kirkoss' syntinsä tunnustaa. MARGAREETA. Kai mies hänet sentään naipi? LIISU. Ei, Hän hullupa ois! On maailmaa Tuon veitikan muualla liipottaa. Hän tiehens' onkin pötkinyt. MARGAREETA, Oi!