United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta iltapäivällä yltyivät taas kivut ankarammiksi kuin koskaan ennen, ja kun hän illemmalla nousi nojatuolistaan lähteäkseen verannalta, jossa oli istunut tunnin, pari, tapasi hänet uusi pyörtymiskohtaus, tällä kertaa vaikeampi ja pitkällisempi kuin sen edellinen, ja sitä seurasi aika ajoin uudistuva osittainen halvaus.
Ja kuitenkin maalliset surut, kalvaavat kivut, terävät miekat, jotka tungette sielun sisimpään soppeen, te ette kuoleta. Elämän ihmeellinen siemen saattaa imeä voimaa surustakin, saattaa, kuten liika eli lihakasvannainen, rikkimuserrettunakin taas uudestaan juurtua, yhä edelleen kasvaa kärsiä.
Mutta vähän ajan perästä riipaisi vesi kurkkua ja rintaa, ja sydänalaan kävi niin kamalan kipeästi, että tuntui siltä, kuin koko ruumis olisi palasiksi hajonnut... Mutta sitten muuttui vähitellen kaikki, ja joka paikassa tuntui niin sanomattoman hyvältä ja huokealta kuin sille, joka on uupumuksen uneen nukkumaisillaan... Siihenkö lienen nukkunutkin, koska en muista mitään, ennenkuin taas alkoivat samat kivut ja tuskat kuin alussakin.
Rukoile kaikkien eläväin puolesta: Maan piiri asukkaillensa On Herra vallassasi; Sä tuskat kaikkein karkoita Vahvalla voimallasi; Lievitä kivut eläinten, Suo myöskin kuolon jälkehen Heill' lepo armostasi. Rukoile kuolleiden puolesta: Tiedämme kuolleet nukkuvan, Ja heidät kätkee hauta, Vaan Jesus Kristus kuoleman Musersi kuolons kautta.
Tuskat ja kivut herättivät vanhan luonteensa julmuuden. Vaahtoen vihasta mestautti hän eräänä päivänä Martan nähden hoviherran, jonka oli tavannut Martan kamarissa.
Vastakkain väkeväin Kronos-taaton poikien neuvot nyt soti, tuotellen kivut urhojen kärsiä tuimat. Iliolaisten Zeus sekä Hektorin voittavan tahtoi nopsan Akhilleun noin hyvitelläkseen, toki surmaan aikonut Troian luon' ei tyyten akhaijeja sortaa, vain hyvitellä Thetiin ja Thetiin pojan urheamielen.
Hänen rintaansa alkoi ahdistaa ja hänen täytyi pitää kättään suunsa edessä tukahuttaakseen esiin pyrkiviä nyyhkytyksiä. Kuinka julmasti olikaan elämä pettänyt heitä kumpaakin. Kuinka aurinko, kesä ja lempi olivatkaan valehdelleet! Oliko tuo nyt todellakin hän, tuo luuranko, jolla oli kuopalle painuneet silmät, ja jonka kasvoihin äärettömät kivut olivat ainiaaksi painaneet kärsimyksen leiman?
Tähän saakka tukahdutetut ruumiilliset kivut palasivat kahta kovempina; hän heittäytyi vuoteelle, palava kuume poltti hänen suonissaan, hänen korvissaan suhisi, hän meni tainnoksiin ja alkoi houraillen puhua sanoja, joita ei kenenkään muun olisi pitänyt saada kuulla kuin hänen, jolla äsken oli ollut voimaa niiden vaikutusta vastustaa.
Tosin täytyi Peltolan jo seuraavana päivänä itselleen myöntää, että Anna näytti kalvealta ja kärsivältä; mutta sen vaikuttivat ne kivut, joita hän yhä tunsi poltetussa kädessään; ehk'ei hän olisikaan näyttänyt niin kärsivältä, ellei kätensä olisi kääreissä ollut, sillä muutaman päivän kuluttua alkoivat ruusut taaskin verkalleen aina enemmän kuultaa hänen poskillaan.
Iankaikkisen rakkaus puhdistaa ja parantaa kaikki vammat sitä terveemmiksi, mitä syvemmin niiden kivut tunnemme, jatkoi apulainen. Ja isäni vihan pyyhkiikö Jumala senkin pois? Isänne vihan! Mistä olisi hän vihastunut teihin? sairas, kuoleva vanhus. Voi! Ette vieläkään minua käsitä. Olenhan rakastunut, kuten jo sanoin ja luvattomasti Luvattomasti! huudahti apulainen melkein kauhistuneena.