Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Vaikka onkin lumi valkea kujilla, mennytkin minun kesäni, löydän kukkivan elämän, luonnon laajan, Luojan suuren, kuulen kaikkeuden sävelet, tunnen riemut ihmisrinnan, tuhat tuskaakin totista. Päivä päivältä enemmän arvailen elämän arvat.
Häll' onko vaatimista, jolle Luoja kaikki suo? Kun maailman riemut ratki hänelle tarjoutuu, miks lisää vaan hän itkee ja orjaa halveksuu? Ei! laula, lintu pieni, ain' autuudesta vaan! lauluusi vaikerrusta en sekaa milloinkaan. Kesäisin pesäs laadi majani vierehen, mua neuvo aamuin, illoin olemaan iloinen. J. L. Runeberg Kaarlo Forsman. Joulukuusi.
Kauniina kesä-iltana Yks vanhus istui seurassa Nuorten, jotk' hänen puhetta Ihaillen kuuntelit. Hän elämästään jutteli Ja viisauttaan saarnasi Ja surut, riemut ennusti, Jotk' heitä odotit. Hän puhui esi-isistä. Ja heidän urotöistä, Sen kansan kärsimyksistä, Jonk' omaks nimitti.
Vaan mulle, joka loin tät' ihanuutta, Sen kiilto, loisto ilomielt' ei suo; On rintan' raskas, täynnä riitaisuutta, Ei sille hoivaa voittojuhlat tuo: Sen tunteet leiriin Brittiläisten muuttaa, Sinn' aatos hiipii vihollisten luo. Mun täytyy paeta, pois riemut heittää, Näin koittain tuimaa tunnonvaivaa peittää. Ken? Minäkö? Minäkö voin Povessain miehen kuvaa kantaa?
Sen hengen keväisistä hettehistä Sain nuoren nesteen suoniin, syömmehen; Sen huolet huolen, kärsin kärsimykset, Sen tunteet tunnen, senhän itkut itken, Sen harvat riemut myöskin riemuitsen; Ja taivaan lientyessä mustiin pilviin Sen kanssa kaikki voimat ponnistan Ett' alus kallis hukkumasta säilyis vaan.
Oi, onnea uinua uudelleen ne lapsuen päivät lauhat ja itkeä jällehen yksikseen ne riemut ja rinnan rauhat; taas uskoa, että on lapsi vaan ja että voi alkaa uudestaan ja uskoa uusihin toiveisiin sekä vanhoihin ystäviin!
Ol' sydän sulla paikoillaan, Ja silmäpari sirkku, Ol' pääsi herkkä oppimaan, Ja käs' ja jalka virkku: Sun liitti kuntos meihin kiinni, Kuin niinipuuhun liittyi niini, Jäseneks perheen meille jäit, Kanssamme riemut, murheet näit.
Mut luonto muu sai tyytyä muruihin, Vaan yhden suotiin Täss' soittaa täysin sävelin, Ja kuulla kaikki luonnon suuret laulut, Joita kumpus kielet jättikantelon, Ja huolla huolet, tuntee tuskat, riemut, Ja kuulla lyönnit luonnon valtimon Tää laajan luonnon tuntehikas tulkki, Tää laulun suuren herkin kaikukalvo, Tää ihmekannel kaikkeuden On ihminen.
Kas tästä maasta nous' mun kaikki riemut, Valaispa tuskiain tään aurinkoisen liemut. Kun niistä ollaan erillään, Niin tulkohon mit' ikänään! En jaaritusta kuulla huoli, Kyteekö Tuonelankin yöss' Viha ja lempi, liekö myös Aloilla noilla ylä- ja alapuoli. MEFISTOFELES. No tuolta kannaltas tuon hirvinnetkin. Käy liittohon ja vielä näinä hetkin Saat ihmeen kummat nähdä riemuiten.
Murheissaan ja tuskissaan se Syyllisyyttään valittaa, Reimuj' aatteleepi, joista Synti hänet vieroittaa, Menneen onnen muistot kurjuus, Nykyinen vaan suurentaa. Kenpä selvitellä taitaa Riemut rauhan-kaupungin, Jossa temppelit ja linnat, Loistaa helmin hohtavin, Huoneet välkkyy, asunnoista Kulta kiiltää kirkkahin.
Päivän Sana
Muut Etsivät