Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025


Räätäli halveksuu vilpittömästi suutaria ja suutari yhtä vilpittömästi räätäliä; uskollinen pitäjäpatriootti ilkkuu naapuripitäjäläisten erikoisuuksia siinä, missä näiden kieli ja tavat hieman sattuvat poikkeamaan hänen oman pitäjänsä mallikielestä ja mallitavoista.

»Oi, lapseni, nuorihan vielä oot, Mitä työsi se hyödyttäis? On kansalla valvojat vanhemmat Kuka kuntosi ymmärtäisVoi äitini kallis ja kultaisin, Mua vaativi velvollisuus! Mitä siitä, jos nauravi harmaapäät, Mun puolella polvi on uus. Minä nuoria kutsun ja innostan, Kunis kaikki he valveutuu Ja halpa se varmaan itse on, Joka tointani halveksuu.

Kärsityn vääryyden tajunta voi iskeä tosin hänen isänmaallisesta tunnelmastaan esille sangen kansanvaltaisia sointuja, kuten: »Kun kuka kansoa halveksuu, sortuvi niinkuni juureton puu, silloin on Suomessa huomen»,

"Oi, lapseni, nuorihan vielä oot, mitä työsi se hyödyttäis? On kansalla valvojat vanhemmat kuka kuntosi ymmärtäis?" Voi äitini kallis ja kultaisin, mua vaativi velvollisuus! Mitä siitä, jos nauravat harmaapäät, mun puolella polvi on uus. Minä nuoria kutsun ja innostan, kunis kaikki he valveutuu ja halpa se varmaan itse on, joka tointani halveksuu.

Naurusuin on Jaakko vaan sanonut Matille semmoisissa tapauksissa: "itsekin sinä sen tiedät, ett'en ole mikään karhu, ja sen vuoksi sinä juuri tahtoisit uskotella minua karhuksi; Tintta Jaakko kyllä olen, sillä se on minun nimeni, ja vaivainen se ihminen, joka nimeänsä halveksuu, ja tahdonpa näyttää elämälläni sinulle ja muille, että nimeni on yhtä kunniallinen kuin sinunkin nimesi, sillä ei nimi miestä pilaa, kun ei vaan mies nimeä".

Herää, Suomi, niin loppuu , Nouse jo pois, jalopeura! Ken sua kieltävi, sortaa, syö, Luotasi luo tahi maahan lyö! Suuri on lastesi seura. Vasta kun leijona valveutuu, Loppuvi kärsimys Suomen; Kun kuka kansoa halveksuu, Sortuvi niin kuni juureton puu, Silloin on Suomessa huomen.

Yhtä vähän kuin pelkään, että tarjoilija halveksuu minua sentähden, että olen lääkärinä palvellut häntä, yhtä vähän johtuisi mieleeni halveksia häntä sentähden, että hän palvelee minua tarjoilijana». Päivällisen jälkeen kuljetti isäntäväkeni minua kaikkialla rakennuksessa, jonka laajuus ja muhkea rakenne herättivät ihmettelyäni.

Ken sua kieltävi, sortaa, syö, Luotasi luo, tahi maahan lyö! Suuri on lastesi seura. Vasta kun leijona valveutuu, Loppuvi kärsimys Suomen; Kun, ken kansoa halveksuu, Sortuvi niin kuni juureton puu, Silloin on Suomessa huomen. Suomeni, kansani, synnyinmaa!

Häll' onko vaatimista, Jolle Luoja kaikki suo? Kun mailman riemut ratki Hänelle tarjoutuu, Miks lisää vaan hän itkee Ja orjaa halveksuu? Ei! laula, lintu pieni, Ain' autuudesta vaan! Lauluusi vaikerrusta En sekaa milloinkaan. Kesäisin pesäs laadi Majani vierehen, Mua neuvo aamuin illoin Olemaan iloinen. Kevät-aamu.

Hällepä vastasi näin jalo jaksaja, oiva Odysseus: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Ei vihan sammua salli hän, vaan yhä yltyvi kiukkuun kiivaampaan, sua halveksuu ja sun antimiaskin. Käski sun itsesi vain kera keksiä muitten akhaijein, millä sa laivat varjelet, myös sotikansasi kaiken. Itse hän uhkasi koin kohotessa jo laskea kohta laivat teljokkaat, kuvekaarevat lainehikolle.

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät