Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kiukustuneet ja epäluuloiset sotamiehet eivät heitä kuulleet, vaan paljastivat aseensa ja uhkasivat vihoissaan hakata kuoliaiksi kaikki petturit. Kapina kasvoi. Jaettiin rahaa, mutta turhaan. Sotamiehet huusivat, että kenraali ensin tahtoi ostaa ja sitten myydä heidät. Koko tuuma oli jo myttyyn menemäisillään. Bertelsköld oli kiukkuun pakahtumaisillaan.
Kaikkein povessa sinä itsiäsi kohtaan pahuutta ja ilkeyttä löytyvän luulet ja tämä aatus veresi lakkaamatta kuohinassa pitää; mutta käyppäs omaan povehes, vaimo, ja alkusyyn mielesi kiukkuun ja vimmaan siellä sinun löytämän pitää. Usko tämä! TOPIAS. Martta, jos on sinulla korvat, niin kuule! MARTTA. Eikö ole tämä kiusan ja murheen päivä?
Hällepä vastasi näin jalo jaksaja, oiva Odysseus: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Ei vihan sammua salli hän, vaan yhä yltyvi kiukkuun kiivaampaan, sua halveksuu ja sun antimiaskin. Käski sun itsesi vain kera keksiä muitten akhaijein, millä sa laivat varjelet, myös sotikansasi kaiken. Itse hän uhkasi koin kohotessa jo laskea kohta laivat teljokkaat, kuvekaarevat lainehikolle.
Jos minut hänen käsiinsä jättänette, kaikkien haltijain vihat teitä kohtaan kääntyköön! Itse olet haltijoita vihoittanut ja Tapion kiukkuun kansaa kohti yllyttänyt! vastataan hänelle. Aina olen metsän väkeä teille lepytellyt! Entäs kun aarteensa tyhjensit? Heimon hyväksi sen tyhjensin! Itse olet enimmän osan pitänyt! Kaikki saa Tapio omansa takaisin!
Lumoust' ei tapahtuisi. *Kuningatar*. Vaikka kiukkuun pakahtuisi, Hänen täytyy sormus antaa Forellalle kihlaks kantaa. Täksi illaks Forella Florinnaksi puetaan, Hän ei osaa arvata. *Sysis*. Yhtä juonta pelkään vaan. Jos ken Deoletukselle Sanan vie, niin tulee helle. Hän on viisas niinkuin mä. *Kuningatar*. Huolimme viis hänestä! Taivas, mitä kuulenkaan? Florinnako naitettaisi? *Kuningatar*.
Helunan täytyy aina olla saapuvilla, milloin häntä huutaa, ja nukkua yöllä hänen ovensa edessä. Ei monta sanaa vouti hänelle virka, usein herjaa häntä, ajaa hänet usein piesten pois, mutta ei salli loitoksi poistua. Ja hellä on Heluna herralleen, kärsii nöyrästi kohlut, ei kyllästy Pirkonkaan kiukkuun, vaalii kuin tytär sairasta isää.
Astuen hänen kätensä ja esineen väliin hän äkkiä kiukkuun kiehahtaen sinkautti vihansa salamat. "Kuinka te uskallatte ampua sitä!" hän huudahti värisevällä äänellä. Mies oli hypännyt pystyyn ja tuijotti immen hehkuviin kasvoihin ihailun ja nolouden valloissa. "Mutta sehän aikoi hypätä minun päälleni!" intti hän. "Niin kyllä", vastasi Miranda lyhyeen, "mutta sepä ei hypännytkään!
Hän kirosi häntä, toivoi hänelle kaikkea pahaa ja rukoili, että Signe kerran tulisi yhtä onnettomaksi kuin hän nyt oli. Gunhild nousi semmoiseen kiukkuun, että säkenöitsi. Liian suurta se oli, jonka hän oli kadottanut, liian kurjaa se, mikä häntä odotti.
Kun hautani kerran aukee, Niin tarina loppunut on. He suutuksiin mun saivat Ja kiukkuun kalpeaan, Nuo toiset lemmellänsä, Taas toiset vihallaan. He leivän myrkytti multa, Kaas sappea juotavaan, Nuo toiset lemmellänsä, Taas toiset vihallaan. Mut ken toi kiukkujen kiukut Ja suutusten murheen tän, Mua ei hän vihannut koskaan, Eik' koskaan lempinyt hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät