United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pannaan vahti, vaiko miten Teidän majesteettinne? *Kuningas*. Miten vaan te käskette. *Kuningatar*. Ja tuo sali parahiten Kukkasilla verhotaan, Pidot illaks laitetaan. Neljä istuint' upeata Valmistetaan loistavata: Minulle ja kuninkaalle, Prinssille ja Forellalle... Kultan', eikös Florinna Saiskaan olla seurassa? Niinkö sopis sinusta? Florinna, hän pikku tipu, Ei voi tulla, pääss' on kipu...
Kululle ken läksi koittehelle, tuskin illaks jälleen joutunevi." Näin hän virkkoi, mutta kuulematta tytär istui, kukan kaltaisena. joka yöksi kupuns' umpeen sulkee: mitä mietti, itseksensä mietti.
Kun nain, olin harmaapää, Mutt' kuninkuuteen impeni viedä voin. Pojan ja tytön sain ma hältä. Haudalla äidin leikkivät vielä nuo. Urotöistä jo kylläni sain. On monta ruhtinastakin vallassain, Fjalarin töitä laulut kaikuu, Kannel jo uupuu voittojen kiittelyyn. Nyt levätä mieleni on. Jo illaks' käypi päiväni myrskyinen, Tyyntyvi tuulet; voittamani Meret ja maat myös rauhani tuntekoot." Näin hän.
Lumoust' ei tapahtuisi. *Kuningatar*. Vaikka kiukkuun pakahtuisi, Hänen täytyy sormus antaa Forellalle kihlaks kantaa. Täksi illaks Forella Florinnaksi puetaan, Hän ei osaa arvata. *Sysis*. Yhtä juonta pelkään vaan. Jos ken Deoletukselle Sanan vie, niin tulee helle. Hän on viisas niinkuin mä. *Kuningatar*. Huolimme viis hänestä! Taivas, mitä kuulenkaan? Florinnako naitettaisi? *Kuningatar*.
Ei sydäntä nuorta se säästä, Vaan muuttaa ja muodostaa. Niin, päivien tullen ja mennen, Myös oomme me muuttuneet; Me toisemme tunsimme ennen, Vaan nyt oomme vieraantuneet. Ei eroa ystävyys siedä, Se kuolo on kukkasen tään: Et minusta mitään sä tiedä, Mä sinusta en mitäkään! Mut mitäpä huolimme siitä, Kun muistot vaan elelee! Jos muistot ei viikoiksi riitä, Kai illaks ne riittänee.
Illaks tervetulleet Pitoihin tänne! POLONIUS. Nyt se toimi päättyi. Mun herrani ja armollinen rouva, Selvittää tässä, mit' on majesteetti Ja mitä velvollisuus on, ja miksi Yö yötä, päivä päivää, aika aikaa, Ois päivän, yön ja ajan tuhlaamista. Siis, kosk' on lyhyys viisauden sielu Ja laajuus vaan sen ruumiin koristetta, Niin olen lyhyt.
Mikä voima lumoaa kun lempi, Rakastavaa mitkä kahleet estää? Järviä hän uipi niinkun alli, Vuoret estää, saa hän kotkan siivet, Ennen puolta päivää hän on siellä, Jonne häntä illaks ootettihin." Käsittipä tuskin vanhus laulun, Kun hän tuskan, huolen voittamana Kadonnutta lähti etsimähän.
Nyt lempeämme ja sen nautinnoita Ei nurja haastelu saa katkeroittaa. Ei elämästä tuokiota saisi Huvitont' olla nyt. Mit' illaks saamme? CLEOPATRA. Airutta kuule! ANTONIUS. Armas riidan henki, Sua kaikki kaunistaa: tora, nauru, itku; Sinussa joka kiihko kilvan koittaa Ihailtavaksi tulla, kaunihiksi. Ei, muut' ei airutta kuin sun! Tän' yönä Katuja kahden käymme, tiedustellen Yleisön mieltä.
Se vielä värisee, Ikäänkuin irki pyrkiä se tahtois. Tuon otan vahvistukseks' onnelleni. Nyt huolta, kaipaust' ei enään ole, Ja läksiäisist', illaks' aivotuista, Sun kauttas tuli juhla hupaisempi, Joss' ilo vieraan', isäntänä lempi. Tääll' on niin raskas ilma huoneessa. Miss' äitis? Käykäämme sun äitis luokse! Käykäämme ennen linnan puistohon!
Kuningas Edward silmän loi Aurinkoon loistavaan, Ja kuuli korpin huutavan: "Nyt verta kohta saan!" "Niin saat", hän lausui, "taivahan Mä kautt' oon vannonut, Ett' Baldwin ystäväinsä kans Illaks' on surmatut!" *Chatterton.*