United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiinan hyväntahtoinen nauru tarttui meihin muihinkin ja heti nauroimme kaikki tietämättä mille oikeastaan nauroimme. Isä ja poika olivat ainoat jotka vakavana katselivat toisiaan hetkisen, vaan sitten tarttui Pekka taaskin höyläänsä ja samalla kajahti kehikossa: "aisa toi ". "Etkö sinä anna edes pojallesi kättäkään, ukko?
En minä vasta.» Tahvolta olisi päässyt nauru, kävi niin somasti mieleen tuo Juken lapsellisuus, mutta oli ruunikon kurjuudesta niin läpitsensä kauhuksissa, että jaksoi pidättää naurunsa ja huusi: »Mutta mitä, sen lurjus, teit kuitenkaan, kun menetit tuommoisen hevosen. Tämä on Jokelan Siirin kosiomies, konttoaa korttikaarit, tappaa hevoset ja elää kuin paha mustalainen...»
Oli minulla nuorikkona muutakin tekemistä, kuin tyhjällä nauramista, mutta tähän aikaan on nauru ja nästäytyminen naisten paraana työnä. Sentähden rankaiseekin Herra huonoilla ajoilla ja vilja "maast' ja merest'" vähenee, niinkuin kirja sanoo ja mikä lopuksi tulleekaan; eikö jo kohta koittane tuomiopäivän lauantai ja silloin ne naurut loppuvat.
Vaikka nauru näyttää olevan ilon päätunnusmerkkejä, saattaa ainoastaan vähäisempi ilon määrä, johon hiukan ihmettelyä ja vihaa on sekaantunut, aiheuttaa sen. Kokemus näet osottaa, ett'ei suuri ilon tunne koskaan pane purskahtamaan nauruun, ja ett'ei muu syy saata sitä niin helposti aiheuttaa kuin surullisuus.
Mutta yksi asia meidän kuitenkin pitää määrätä: jos kuka on alkanut polttaa ja piippu häneltä sammuu, niin hän ei saa sitä jälleen sytyttää, ennenkuin on lukeminen loppunut; hän maatkoon sen aikaa, jos ei voi silmiään auki pitää, mutta kuorsnata ei saa kukaan." Kaikuva nauru oli tämän puheen vastauksena.
»Tule, rakkain!» Glaukus sanoi kärsimättömänä. »Luuletko, että yliset tai aliset jumalat kuulevat hullun akan voimattomia mielenpurkauksia? Tule!» Pitkä ja raikuva nauru pani luolan seinät kaameasti kaikumaan se oli noidan naurua muuta sanottavaa hänellä ei enää ollut. Rakastuneet hengittivät helpommin päästyään raikkaaseen ulkoilmaan.
Pani sitten loimen Nellan selkään, nosti heiniä eteen ja poistui sisälle, mistä jo ovea avatessa kuului ruustinnan ja emännän iloinen nauru ja hilpeä keskustelu.
Ja hän nauroi ilman mitään aihetta, kuten hänen toisinaan oli tapana tehdä; tämä nauru harmitti aina Eugenia. "Ei ole minun syyni, että olen ollut kauan tulematta", jatkoi vieras, "minulla on ollut liian ikävä ja silloin ei aina tiedä, mitä pitää tehdä..." "No, minkälaista oli kylpylaitoksessa minun lähdettyäni?" keskeytti Dora nopeasti.
Taaskin Esalta pääsi suuri nauru. Vihitty vaimo, mitä sinä sillä tarkoitat? Sitäkö, että jos minä Annani kanssa olen papin edessä polvistunut? Sitä jos tarkoitat, niin minä vastaan ei. Nykyaikana noudattavat sitä tapaa ainoastaan kaikkein vanhoillisimmat, ne joihin uudenajan vapaammat tuulahdukset eivät hituistakaan ole vaikuttaneet.
Cecilia nauroi ja punastui. Nauru oli soinnullinen, punastus oli mitä? Se mies, joka istuu Cecilian kaltaisen tytön vieressä tähtisessä hämärässä, keksiköön oikean nimityksen tälle punastukselle.