Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Vaan syy ei hänen; häntä kohdelkaamme Lähettäjänsä arvon mukaisesti, Ja muistakaamme myöskin, mit' on meille Hän ennen tehnyt hyvää. Rakas poika, Kun olet lemmityistäs huomennellut, Niin kuningatarta ja meitä seuraa; Tuon roomalaisen pateill' on sua tarvis. No, tulkaa, puoliso! CLOTEN. Jos jalkeill' on hän, Niin puhuttelen häntä; mut jos ei, Niin maatkoon vain ja uinailkoon.
Kunniata sankarille! Kunnioittuna hän maatkoon! Miehuus, miehen kunto sille pysyväisen muiston taatkoon! Orjan jalka ei saa painaa hautaa, miss' on Munter vainaa. Vanha kantasuku tulkoon suojaks sille! Amen olkoon!"
Mutta yksi asia meidän kuitenkin pitää määrätä: jos kuka on alkanut polttaa ja piippu häneltä sammuu, niin hän ei saa sitä jälleen sytyttää, ennenkuin on lukeminen loppunut; hän maatkoon sen aikaa, jos ei voi silmiään auki pitää, mutta kuorsnata ei saa kukaan." Kaikuva nauru oli tämän puheen vastauksena.
Ensimäisinä kolmena neljänä wuorokautena eli kunnes werisekaisia juoksuja wielä kestää, tulee waimon maata lakanain wälissä, mutta ei erittäin lämpimässä. Senjälkeen, jos mitään erinomaista ei wäliin tulisi, maatkoon puettuna, waan älköön nousko wuoteelta ennenkun 8 tahi 9 wuorokaudella.
Maatkoon hän tai valvokoon; minä menen hänen ohitsensa, ja siinä kaikki". Niin ajatteli Manonin lapsi. Mutta ei hän mennyt ohitse sittenkään; sillä pitihän toki kerrankin saada nähdä kukkain tuojaa kasvoihin, jotta saisi asiasta selvän. Ja makasihan tuo, niinkuin ei olisi neljään viikkoon kunnollista unta silmäänsä saanut. Ja kuka se sitten oli?
Hän otti nyt uunista kourallisen poroa ja hiiltä ja riputti ne Nelman vuoteelle. Naureskeli siinä yksinään ja mutisi: Maatkoon nyt tässä. Maatkoon ... ja tulkoon likaiseksi! Mutta sitten ei hän itsekään voinut loikoa siinä lavalla. Hän asettui siis keinutuoliin. Ajatteli surren ja synkkänä Nelmaa. Kyläsaaren rannassa oli Sakris jäänyt kätkemään airoja pensaaseen.
POSTHUMUS. Kuin? Näytelmääkö? Korska kantapoika, Osasi maatkoon tuossa! PISANIO. Apuun, herrat! Minun ja teidän haltijattarenne! Oi, Posthumus, mun herrani! Nyt vasta Tapoitte Imogenin. Apuun, apuun! Arvoisa rouva! CYMBELINE. Pyöräll' onko mailma? POSTHUMUS. Mua huimaiseeko? PISANIO. Havahtukaa, rouva! CYMBELINE. Jos niin on, silloin jumalat mua pieskööt Ilosta kuolemaan.
Hän yksin vilpittömäll' aikehella Ja yhteishyvän tähden heihin liittyi. Sävykäs oli hänen elämänsä, Ja alku-aineet hänessä niin sa'atut, Ett' esiin luonto nousta voi ja tehdä Mailman tiedoks: "hän se oli mies!" OCTAVIUS. Avuinsa mukaisen hän kohtelun Ja juhlalliset hautajaiset saakoon. Mun teltassani tän yön maatkoon ruumis, Niin kunnioittuna kuin tulee urhon. Levolle joukot viekää.
Kun sitte vaivut kuoleman uneen, niin jälkeenjäävät istuttavat punaisia ruusuja haudallesi ja panevat pehmeää, vehreätä sammalta ympäri ja sanovat: Hyvästi maatkoon hän, joka on lohduttanut ja opettanut niinkuin hän.
Sentähden ole lakkaamatta puettuna jäiseen haarniskaas, mun sydämmeni kuohuva lähde; sillä se musta traaki tahtoo ijankaikkisesti asua tässä. SAARA. Kaikki Pohjolan noidat eivät häntä manaa tästä pois. Ja tässä hän maatkoon ja liehtokoon aina, aina! Haa! mielinpä oljennella vihan ihanasti pahteisessa yössä. ANNA. Mä mahdan olla kirottu, jos vielä kerran korotan ääneni sovintoon päin!
Päivän Sana
Muut Etsivät