Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
»Ei kansa luotu sortamaan, jos voimakkaammaks varttui, Se suojaks toisten luotihin ja rauhan tuojaks karttui, On aika meidän karkoittaa jo nyrkkivalta raaka, Ja tehtäväänsä asettaa jo herkkä oikeen vaaka!»
Kunniata sankarille! Kunnioittuna hän maatkoon! Miehuus, miehen kunto sille pysyväisen muiston taatkoon! Orjan jalka ei saa painaa hautaa, miss' on Munter vainaa. Vanha kantasuku tulkoon suojaks sille! Amen olkoon!"
Astuen luo sanat siivekkäät heti tälle hän virkkoi: "Joudu jo, Aineias, jalo johtaja iliolaisten, suojaks surmatun lankosi, jos suret häntä sa lainkaan. Siis kera käy avuks Alkathoon, oman lankosi, jonka huoneess' ammoin kasvaa sait, hänen kaitsemanansa; surmaan Idomeneus hänet keihäskuulu jo suisti." Virkki, ja kuohuksiin sai sankarin urhean rinnan, kimppuun Idomeneun hän karkasi taisteloinnoin.
Mut elon karvan kanss' ei kuitenkaan Kadonnut rauha hänen muodostansa, Vaaleissa vielä hänen kasvoissaan Näin uljuuden, tuon tutun vanhastansa; Tuo vakaa muoto mieleen mulle toi: Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Ja katso! Uusi päivä tulikin. Hän synnyinmaalle suojaks säästyi vielä.
Ah! milloinkaan Ei paista vapauden kuutamo Kansalle tälle hylätylle! SORRI. Mitä Sanotte, Kitka? LALLI. Niinkuin vanha tammi Lujana seisoo myrskyn raivotessa Ja levittelee suojaks nuorten vesain Latvansa tuuhean. Niin tekin äsken Viel' olitte se vahva varjo-puu, Jonk' alla kasvoi nuorten rohkeus Ja arkuus paisui luottamukseksi.
Iskemä nuolen noin huus Eurypylos, ja sen kuullen kumppanit, kilvet ryntäillään, kohotettuna keihäät, koht' uron suojaks suorisivat; liki ehti jo Aias, päin heti kääntyi taas, kun kerkesi kumppanijoukkoon. Noin nyt taistelo riehui kuin tuli leimuavainen. Leiriin Nestorin toi hevot, Neleun valjakon varsat, 597 ylt'yli hiessä, ja joukkojen pää tuli myötä Makhaon.
Oman sielun onkaloista uuden Suomi tahtoo luoda taikapajan, suojaks valkenevan vastaisuuden, jalon jatkajaksi Turun ajan, kuulla kieltä, mieltä omaa, mutta aikaa unhottaa ei kadonnutta, jolloin kansalliset haihtui kaiteet, missä haastoi kansain tieteet, taiteet.
"Ei kansa luotu sortamaan, jos voimakkaammaks varttui, se suojaks toisten luotihin ja rauhan tuojaks karttui, on aika meidän karkoittaa jo nyrkkivalta raaka, ja tehtäväänsä asettaa jo herkkä oikeen vaaka!"
Ikimuiston vartioikoon miehuus, miehenkunto vakaa! Orjan jalka ei saa painaa hautaa, miss' on Munter vainaa. Jääköön vanha kantasuku suojaks! Aamen! Hyvin nuku!» Buss korpraali päätti, alas astui päältä hiekan harmaan. Adlercreutz nyt haastaa halas, kätehensä voitonvarmaan otti lapion ja heitti kummulle, mi urhon peitti, hiljaa hiukan Suomen multaa; sanat harvat, mutta kultaa!
Vaan kaikk' ottelemaan Lykian mene, käske sa miesten päälliköt ensin, saapumahan Sarpedonin suojaks. 496 Sittenp' itsekin varjellos mua viiltävin vaskin. Sill' ikipäiväiseksipä jää häpeäksesi totta, herjaks ainaiseksi, jos annat akhaijien riistää mult' asevasket vain, kun laivojen luo minä kaaduin. Siis pysy vahvana, kannustain myös kaikkia muita."
Päivän Sana
Muut Etsivät