Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
OLAVI: Oletpas. Minä näen kyynelten jälkiä poskellasi. Sinä itket vieläkin? Elina! Nyt juuri herahti heleä karpalo alta silmäripsen. ELINA: Maisteri Olavi! OLAVI: Sinä suret? Nyt sinun täytyy kertoa kaikki minulle. Elina, olemmehan me kasvinkumppaleita. Tahi oikeastaan: minä olen sinun vanhempi veljesi ja opettajasi. ELINA: Minulla ei ole ollut veljeä milloinkaan. Minä olen niin yksin, niin yksin.
Hetken perästä hän näki sisälle leijailevan jotakin epämääräistä, kuin valkean enkelin, joka istahti hänen sänkynsä laidalle. Sinäkin suret, sanoi enkeli. Miksi? Nyt olisin minä valmis sinua lohduttamaan. Eikä Johannes muistanut edes kummastua, että Trudchen häntä sinutteli ja silitteli niin hellästi hänen kulmiaan. Minä olen mennyttä miestä, sanoi hän.
Elävämmin kuin ennen juontui hänelle nyt mieleen, kuinka tarpeellinen ikuinen kumppali olisi, joka hänet oikein ymmärtäisi, niin ett'ei hän olisi ainoa hehkuva rinta kylmien aaltojen kesken. Oli perjantai-ilta; nuoret pojat kulkivat laulellen kylän läpi. Kun tultiin opettajan asunnon kohdalle, oli juuri aloitettu kaunista laulua: Mitä sinä itket ja mitä sinä suret Kultani kaunokainen?
Niissä on monta runoa, jotka hehkuvat lämmintä isänmaallisuutta; useat niistä ovatkin nyt yleisesti tunnettuja kansallislauluja, esm. Suomen valta ja Savolaisen laulu. Isänmaallisista runoista muistettakoon vielä Miksi aina suret?
Mitä sinä ymmärrät, ja miksi sekaudut näin korkeihin asioihin? vastasi Taneli ja oli yhä olevinaan totisena. Eikä se uutinenkaan sellaisella kylmänviileällä ilmalla valmistuisi oikealla ajalla, älysi Vieremän Jussi. Mitä suret uutisesta, kun on ruokaa, Jumalan viljaa, runsaasti paraikaa edessäsi! vastasi Taneli.
Siell' on riemu rikkahampi, runsahampi Asunnoissa taivahan, Siellä laulat lapsinesi, lankoinesi Voiton virttä Jumalan. Kosk'et koskaan kuolematta, katoomatta Sinne täältä tulla saa; Sydän sulla, syntisparka, aivan arka, Että suret kuolemaa! Mattias Salamnius on runoillut Ilolaulun Jesuksesta, jossa Jesuksen elämää ja kärsimystä kuvataan 29 runossa, ja muistosanoja piispasta Gezelius vanhemmasta.
Huolehtia sitä miksi Aasia oli hirmuisen laaja ja musta pakananmaa, oli siis sama kuin Jumalan neuvoskamariin tunkeuminen. Jumala itse oli heitäkin aikanansa etsivä. Kauvan oli Elsa hiljaa mietteissään istunut. Mummo liikuskeli edestakaisin huoneessaan, väliin Elsaa vilkaisten. "Kumpaako suret, Mattiako, vai Aasialaisia?" kysäisi mummo. "Ehkäpä molempia", oli Elsan vastaus.
Sääli et pienintä rinnalla suuren, Nuorta et vanhan vierellä säästä, Miksi et säästä? Kun suret lapsias, naistasi nuorta, Tuoni jos armoton heilt' elon leikkaa, Miksi et säästä? En kysy. Luonnon sääntöä täytyy, Kuulla sun täytyy: Korjaat näin elomailtasi viljaa, "Luonnon herrana", kunneka hiljaa Lyö sinut vuorollaan terä tuonen Huomenna kenties. Kedolla paimen etsi kukkia.
ELVIRA. Mitä sitä suret. Kuhan nyt muut tehtävät kaikki kuntoon saamme. Eihän sulhasta saa niin ottaa vastaan kun mitä muuta vierasta. "Kaikki pitää laittaa järjestykseen," sanoin äsken isälle no, hän suuttui silmittömästi ja meni kotoa pois. Menisi nyt edes puita ostamaan hankkisi ne kotiin mutta äläs nyt muuta! Kyllä se silloin ei tule, kun tarvis olisi.
Ei yksi korppi toisensa silmää puhkase, vaan pitävät yhtä, sortain köyhempää kansaa.» Elsa sanoi: »Rakas Toivonen, miksi sinä sitä suret? Taivaassa on vanhurskas Jumala, joka niitä tuomitsee, jotka velvollisuuksiansa laimin lyövät. Ja syytöinhän sinä olet kansan viheliäisyyteen ja onnettomuuteen. Miksikä siis itseäsi tuskautat?»
Päivän Sana
Muut Etsivät