Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Sääli et pienintä rinnalla suuren, Nuorta et vanhan vierellä säästä, Miksi et säästä? Kun suret lapsias, naistasi nuorta, Tuoni jos armoton heilt' elon leikkaa, Miksi et säästä? En kysy. Luonnon sääntöä täytyy, Kuulla sun täytyy: Korjaat näin elomailtasi viljaa, "Luonnon herrana", kunneka hiljaa Lyö sinut vuorollaan terä tuonen Huomenna kenties. Kedolla paimen etsi kukkia.
Toivottu ei mua maailmaan, en toivonut itse, sattuma alkuni on, sattuma synnytti mun. Käy kumu outo ja lakkaamaton minun hautani yllä, askelet kiiruhtaa, nousten ja langeten taas. Kulkija, ken elon päivässä käyt, oi kerro sa mulle: kunneka kiiruhtavat askelet ylläni mun? Onnellisen hauta Synnyin maailmaan minä vuokkojen kukkimisaikaan, orvokit valmihit ei, kun mun jo kuolema vei. Sydämen hauta
Me tarvitsimme kaksi troikkaa tai, toisin sanoin, kaksi tarantassia, joiden kummankin eteen oli valjastettu kolme hevosta. Siten jatkoimme matkaa yötä päivää yli kauniin, mutta yksitoikkoisen aron, kunneka neljäntenä päivänä tulimme Tjumeniin. Kun olin vanha tuttu useimmissa postitaloissa, sain tehdä selkoa minne matkustimme ja miksi muutimme pois Siperiasta.
Linnojen kaatajan kun nyt Akhilleun keksi Agenor, kohta hän seisahtui, kovin myllerrettynä mieli, miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi mua, sillä jos tieltä mä karkkoan tuiman Akhilleun, kunneka kauhuin muut sekasorross' ehtiä koittaa, hän toki saavuttaa, pakolaisena parkana surmaa!
Konsa he kertynehet oli sinne ja kaikki jo koolla, kaasivat sammuttain roviolle he viiniä tummaa ylt'yli, kunneka vain oli yltänyt valkean valta. Luutpa jo valjenneet uron veljet, kumppanit surren talteen korjasivat, moni poskill' uhkuva kyynel.
TAINA. Heitä jo kamala kosto! Riehuessas riihotonna, Särit lasna sääriluusi Särit vanhempas sydäntä. Vaan kun nyt isona lasna Kulkiessas maailmassa Teet tuhoja tuhman lailla Poltat mieltäni pahemmin. Viel' on nuolia varalla, Sulkapäitä, myrkkyisiä. Niillä väijyn Väinämöistä Kärppänä kiven kolossa; Joka askelta ajelen, Kunneka nopea nuoli Voitti, mit' en lauluin voita. Sisko kultani, hyvästi!
Vai orot Aiakon aaluvan! Vaan nepä vaikeat suistaa kuolollisten on ohjaajain, niit' yksin Akhilleus vallita voi, emo jonk' on joukkoa kuolematonten. Vaan sano mulle nyt julki ja juttele peittelemättä, kunneka lähteissäs jäi heimosi kaitsija Hektor, kuss' asu kuulu on hällä ja uljaat kuss' upehensa? Kuink' yöleiri ja muitten on vartiot iliolaisten?
Päivän Sana
Muut Etsivät