Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Paavali kerran, 2:lla lähetysmatkallaan, kävi täällä, että hänkin jaloillansa tallasi Hellaksen herttaisia seutuja. Itse paikka, "Areopagi", jossa hän julisti elämän sanaa, on vielä jäljellä. Tiistaina Toukokuun 25 p:nä jätimme Ateenan ja matkustimme rautateitse Patrakseen, mennäksemme sieltä höyrylaivalla Brindisiin. Rautatie Patrakseen kulkee pitkin Korintoksen lahden ihmeen ihanaa rantaa.
Mutta tuskin kukaan on ymmärtänyt sen niin selvään ilmaista kuin Gina Krog, sillä hän tuli sanoneeksi, että Denis oli kuin pyhimys ja sillä nimellä me sittemmin hänestä aina puhuimmekin. Eräänä sunnuntaina me matkustimme Ginan kanssa Vandervelden n. k. "Valkoiseen linnaan", joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella.
Hyvin kiitollinen kumminkin olisin, jos huomenna tulisit seurassani Wokingiin samalla junalla kuin tänään." Sopimuksen mukaan saavuin seuraavana aamuna asemalle, ja me matkustimme yhdessä Wokingiin. Hän ei sanonut saaneensa vastausta ilmotukseen, eikä mitään muutakaan selvyyttä ollut tullut tähän salaperäiseen juttuun.
Pian matkustimme kaikki isäni maatilalle. Fredrik oli pyytänyt ja saanut pitemmän aikaa virkavapautta hoitaakseen terveyttänsä. Ja missä voisi hän tehdä sen paremmin kuin raittiissa, puhtaassa maan-ilmassa Grumitzissa. Se oli onnellinen jälkikesä, en muista yhtään aikaa elämässäni, joka olisi ollut ihanampi.
Mutta sen sijaan olin tilaisuudessa näkemään hänen vanhempansa ja nuoruuden kotinsa, sillä kesän kuluessa me matkustimme Tarttoon, jossa vanhukset vielä silloin elivät entisessä talossaan, poikansa, tri *Eugen Jannsenin* luona. Se oli mitä mielenkiintoisin retki alusta loppuun. Jo matka sinne tarjosi niin paljon uutta.
Berlinistä matkustimme saksalaisiin kylpylaitoksiin.
ANTTI. Sen saat kohta kuulla häneltä itseltään; sen vain sanon, että hän herätti minussa taas elämisen halua ja kohtaloon luottamusta. LIINA. Tuleeko setä tänne? ANTTI. Hän on myynyt avarat maatilansa Amerikassa ja asettuu taas Suomeen. Me matkustimme yhdessä. LIINA. Mutta miten hän sai sinun luopumaan noista ilkeistä tuumistasi? ANTTI. Hän lupasi ruveta puhemiehekseni täällä.
Useiden tuttaviemme kesäasunnot olivat lähellä Pariisia, ja pari kertaa viikossa matkustimme aina jonkun luokse. Muistelen, että se oli prinsessa Mathildan linnassa, S:t Gratien'essa, jossa ensi kerran kuulin puhuttavan siitä »kysymyksestä», joka lähimmässä tulevaisuudessa luettaisiin »epävarmoihin» kysymyksiin. Seurue istui aamiaisen jälkeen terassilla, josta oli laaja näköala puistoon päin.
Tätä ystäwäänsä ei isäni ollut nähnyt kaukaan aikaan; sentähden käski hän meidän käydä sanomassa hänelle terweisiä, jos waan sattuisimme niillä piirteillä matkustaissamme kulkemaan. Tämä tuntui mielestämme niin tärkeältä tehtäwältä, että melkein suoraa päätä matkustimme sinne.
Puista irtautui jo lehtiä, jotka lentelivät ilmassa. Keittiön pöydällä höyrysivät kahvikupit. Jeanne istuutui kuppinsa ääreen, joi hetkisen, nousi sitten ylös ja sanoi: Lähdetään! Hän pani hatun päähänsä, otti huivin, ja sillä välin kuin Rosalie veti kalossit hänen jalkaansa, lausui hän itku kurkussa: Muistatko, kuinka silloin satoi, kun me matkustimme Rouen'ista tänne?...
Päivän Sana
Muut Etsivät