United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuleeko venäläinen katteini sinne?" "Sepä kysymys. Tottakai!" "Sitte en uskalla jättää häntä sinne", vastasi Jussila vapisevalla äänellä. "Ha, ha, ha, sinä olet mustasukkainen", arveli Antti nauraen. "Niin, minä myönnän että tässä on käsillä arka asia.
"Olkoon kuinka hyvänsä", päätti hän, "mutta minun suhteeni riippuu kaikki siitä tuleeko Georg nyt vai ei. Jos tulee, niin taitaahan elämässä vielä olla jotain vähän asiaa ja oltavaa, epätietoista mitä. Mutta jollei tule, niin silloin on selvä, että tämä on oleva minun loppuni." Ja illan hämärtyessä yhä enemmän, hän unohti tyhjät kadut ja rupesi jo unohtamaan oman odotuksensakin.
Ei suinkaan, te olette päinvastoin lumoava. Hyvä, antakaa minulle käsivartenne. Sangen mielelläni. Ja nyt? Saattakaa minua. Minne? Sinne, minne minä menen. Mutta minnekkä te menette? Sen näette, kun saatatte minut portille. Tuleeko minun odottaa? Se on tarpeetonta. Te palaatte siis yksin? Ehkä, tai ehk'en. Mutta se, joka teitä sitten saattaa, onko se mies vai nainen? Sitä en vielä tiedä.
Mummo alkoi astua, vaan Elsa seisoi kauvan paikallansa tähystäen mummon jälkeen, kunnes hän katosi illan pimeään. Kun Elsa ei enään voinut mummoa nähdä, kääntyi hänkin kotiinpäin ja juoksi kaiken matkaa. "Mummo tuli vastaan, hän oli ollut klinikassa", sanoi Elsa rouvalle kotiin päästyään. "No, tuleeko hän meille?"
Tuleeko meidän antaa sterlinkipuntien, jotka olemme sijoittaneet Englannin pankkiin tahi joita teeskentelemme omistavamme, pimittää meiltä nuo aarteet, joiden omistajiksi me kaikki täällä "Jumalan kaupungissa" olemme syntyneet?
"Jos saan luvan puhua", hän sanoi, "niin kerron kaikki". Gunhild ymmärsi miehen olevan oikeassa ja koetti hillitä itseään. "Mutta yksi asia täytyy sinun kohta sanoa: missä hän on? ja tuleeko hän kohta? ja miksei hän seurannut mukana?" Nyt nauroi Hans Mikkelsen. "Parasta kun nyt maltat mieltäsi ja annat minun kertoa", sanoi hän. "Niin, mutta kiiruusti, kiiruusti", rukoili Gunhild.
Se oikein miellyttää minua vähän kuin puhutaan minulle meidän huvittavista ja elähdyttävistä pidoistamme ... vapaaherrattareni on henki kaikessa, ha, ha ... todellakin henki. Ja sinä, Liinaseni, sinusta tulee yksi henki lisää, ha, ha. Mutta missä on Attalie? Hän vaatettaa itseänsä päivälliseksi. Vai niin ... tuleeko tänne keitään? Ei, ei tänäpänä, vaan katsoen siihen...
URMAS Lämpimästi: Hän on jalo, äiti! Olen häneen mieltynyt ja sukumme asia liittää meitä päivä päivältä lujittuvin sitein. ORPA Sukumme asia, taas...? Niin niin... Hiljaisen värähtävästi: Ennen meitä raastettiin väkisin miehen taljoille, sitten meitä myytiin suurista lunnaista. Tuleeko nyt asiat, kaikkinaiset asiat ... ei koskaan se yksi? Sekin olisi ollut uusi usko, poikani.
»On toivoa», Knut toisti, »mutta ei kukaan voi vielä sanoa, tuleeko lapsesta se, mikä hän oli. Sinä päivänä, jona se hymyilee äidilleen, niinkuin ennenkin, saattaa hän olla levollinen.» Knut meni pois, ja nyt ei Kornelia enää voinut odottaa.
Mitkä kestit nyt olisi? Se oli vaan tue saavi, joka ANNA. Ja mistä syystä ne pidetään? MIINA. Voi, voi, tuota rouvaa! Johan minä sanoin, että ? MIINA. Ai, ai, enhän minä tiedä on kai taas lentänyt rouvan päähän. Mutta laskekaa! Laskekaa! ANNA. Tuleeko tänne paljon väkeä? ANNA (laskee Miinan): Mitä kuulen minä! Ovatko he tulleet hulluiksi!