United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jyly rannalla käy, rae lyö, sota soi, kuss' on Sandelsin vartiovyö. Vedet, maat savu sankkahan pilvehen loi, tult' iskevi pilven yö; oli ilmassa kuin kumu ukkosen, maa järkkyi hurmehinen. Väki Suomen vankkana seisoi siin', ei vaaraa peljännyt; mut miehestä mieheen kuiskailtiin, salanurkuna kuului nyt: »Hän poissa on, taaskin hän piiloon käy, kenraalia vielä ei näy.»
Ja sen loistavan taulun päällä ylhäällä taivaan kaareva kumu tyynenä, lämpöisen sinisenä, koristettuna isoilla pilvillä, suurilla, päällekkäin kasautuneilla tasangon pilvillä, jotka päältä päin ovat valkoiset kuin lumipeitteiset alpit ja jäävirrat, alhaalta kaukaa lämpöisen sinipunervat ja tuhkaharmaat.
Aamuruskosta päättäen saattoi kello olla ehkä 2, mutta sumu, joka sakeana peitti märkiä niittyjä, esti näkemästä edemmä kuin viidenkymmenen askelen päähän. He tulivat aidan luo: toisella puolen sitä oli vastakuokittu kytömaa. Täällä ei ollut mitään hyötyä korvan panemisesta maata vasten: kaukaisten äänten kumu katosi kokonaan tuohon pehmeään mutaiseen savimultaan.
Välke se taivaan täytti, ja hohteli maa hymyellen vaskien kimmellystä, ja soi kumu jalkojen alta kulkeiss' urhojen. Joukossaan jumalainen Akhilleus aimona vyöttäytyi asevaskiin kirskuvin hampain, leimuten silmistään tuli tuiski, ja tuska jo rintaan tunkihe sietämätön; vihan vimmass' iliolaisiin lahjat taiturin taivahisen puki sankari ylleen.
Niinkuin siivekkäät, monikirjavat lintujen liudat, hanhien, kurkien, joutsenien myös kaartuvakaulain, 460 niityll' Aasian, missä Kaystrios kaukana virtaa, siukovat sinne ja tänne ja liitävät lentimin ylväin, kirkuen laskeuvat havinalla, ja raikuvi niitty: niin monet laumat tulvi Skamandron tanterehelle laivain luota ja myös majasuojain, soi vavisuttain maa, kumu kuului, kons' yli valjakot kulki ja miehet.
Ryskyen yhteen ryntäsivät, kumu ankara kuului, kaikui ilmojen kansi, ja Zeus sen kuuli Olympon harjall' istuissaan; hänen rinnassaan sydän nauraa sai makeasti, kun katseli hän kahakoivia noita.
Veitsen verisen vetääpi, Puukon hirviän hiasta, Jolla akkansa ajaapi, Perehensä peljättääpi, Akan metsähän ajaapi, Pellolle pereväkensä. Kumu kuuluupi kylähän, Tomu toisehen talohon, Metsähän iso meteli.
Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: "Jo kuuluu kumu takana, Ajanko tätä hevoista?" Sanoi herra Heinrikki: "Jos kumu takana kuului, Ele aja tätä hevoista, Karkottele konkaria!" "Entä jos tavoitetahan Tahikka tapetahanki; Lalli hiihtäen tulevi, Pitkä keihäs kainalossa."
Kyynel virtaa, posket keltyy, Huulet värjyy, suonet heltyy. Orjalapsonen, itkeös vain, Itke, jos mielit, mut eespäin vain! Itku niellään kauheahan Tuskaan, että kaatumahan Jalkain alle niiden sais, Jotka tulee takanais. Itse täytyy tallatasi Monta toista jalallais, Työntäessäs tankoasi. Oi, kun kuuluu kumu vain Loppumatta takanais, Pikku käsin, ponnistain, Väännät taasen tankoasi.
Kuin pimeään koko maan raju peittää pieksävä myrsky aikaan syksyiseen, kun sankimmat sadevirrat viskoo Zeus, vihall' ihmisien kataluuksia vitsoin, kun lain vääntäen tuomitsee käräjillä he väärin, polkien oikeutt', unhottain ikivaltojen koston; kaikkipa tulvillaan joet vuolaat juoksevat silloin, ouruten uurtaa veet ylt'ympäri kumpua monta, jyrkänteelt' alas viskautuu meren vaahtisen helmaan pauhuin valtaisin, monet ihmistyöt tuhoellen: noin kumu suur' oli, kun hevot karkkosi iliolaisten.