United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin narri mä haavetta hapuilin, Oman aarteeni unhottain Kera varjoni vauhkona kilpailin; Sisällystäni sieltä mä hain, Mikä outoa, onttoa kuorta on vaan, Jos kuinkakin pettävä lie Niin, ystävä, onnehen korkeimpaan Oman sielusi tutkimus vie. Koko luonto sun täytyvi yllättää, Tuhatkarvanen kaikkeus on; Vaan muita sä kuin voit ymmärtää, Oma itseys outo jos on?
Työhön siinä jo läks ilomielin kansa ja katsoi Silmin huikenevin säihkyä, hehkua maan. Tykki jo lämmin vuo sydämessään hällä, ja viehtyin Riemua näytelmäin ääneti katseli hän; Kantelon otti jo vienona niin sekä kieliä koski, Mutta sen unhottain vaipua salli jo taas. Mietti ja huoaten äänteli niin: "Suru etsivi pitkään!
Hurme kruununaan ja valtikasna miekka, Riutuneitten kesken hirmuherra riekkaa; Synkeys on sen sääntö, kahleita hän määrii, Kuolo ja kauhu sen käskynä on. Aatelinsa unhottain ja kunniansa Orjat hälle kantaa suitsu-uhrejansa, Linnan ympärillä palkkaparvet häärii, Huutaen: "oot jumal' kuolematon!"
Eik' olleet torjuvat kohta vaaraa kaivannot, ei tornit valtavan vallin, laivoja varjelemaan kera kaivannon joka luotiin, uhrata unhottain toki palveet taivahisille, jotta se suojaans' ois merinopsat sulkenut laivat, saalihit runsaat myös. Vaan vastoin kuolematonten tahtoa tehtiin muuri; ja siksi se myös pian sortui.
Kuin tuulet vapaat vaeltaa Halk' ilman merten aukeain, Niin elon tuskat unhottain Sun sielus siivittyä saa. Ah, Styksin tumman jättäen Sä kiitää saathan riemuiten Jo lehtoon heljään autuaitten, Miss' osan sulomman te saitten. Et orja tuonen oo, et maan. Sä sielu, vapaa oot. Ja me? Taakkamme koska taukookaan? Sun luokses konsa saavumme? Ja nyt kohosi ylös pilviin ratiseva liekki.
Pharmaceutria. Paimenten Damonin ja Alphesiboeon laulua, joitten kilpailemista hehkonen, unhottain nurmikkonsa, ihmetteli, joitten laulun tähden ilvekset joutuivat ymmälle ja virrat muuttuivat juoksussaan ja levähtivät: Damonin ja Alphesiboeon laulua aijon kertoilla. Sinä, joka jo lasket sivute joko väkevän Timavon kallioita taikka purjehdit ohite Illyrian meren rantoja!
Nuotioll' ei Hurtti vanhukselle jutun puutett' ollut milloinkaan; usein yöhön istui valvehella, kertoellen muistojaan, nysääns' yhä sytytellen vain ja sen kohta taasen unhottain. Kolmas Kustaa hänest' oli miesi: "Venään rouvaa vastaan ylpeää urheasti taistella hän tiesi; aika toinen se kuin tää; kuningas ol' altis vaaroihin, kallis nyt on henki marskinkin."
Hetkeks jos, surut unhottain, mua kuulla sa tahdot, niin luen laulun vain, mihin aiheen antavi Aadolf; haaveiluks et saa sitä väittää; niin kävis seikat, jos hän vangiks jäis; itämaista on kaikki ja totta.» Lausuen näin, sirolehtiä kirjoitettuja impi auki jo kääri ja poskillaan puna viehkeä alkoi: Viestit kulkee seraljissa; haltijatar haaremissa, uinumaanko jäät?
Varrotun veljensä hän heti tunsi ja löi käsiänsä yhteben riemuissaan ja, jo unhottain murehensa, riens ulos katsomahan sekä kohtaamaan tulijoita. Laps seutuin outojen, miks sieltä siirryit, oi! Sa kauko-lintunen, ken tänne tiesi toi? Tehty on tervehdys, ilomielin yhtymisestä vaihdettu on puhett' ystävällistä, ja pastorin huoneess' istuu nyt kesäkumppanineen rakas, lemmitty poika.
Kuin narri mä haavetta hapuilin, oman aarteeni unhottain kera varjoni vauhkona kilpailin; sisällystäni sieltä mä hain, mikä outoa, onttoa kuorta on vaan, jos kuinkakin pettävä lie niin, ystävä, onnehen korkeimpaan oman sielusi tutkimus vie. Koko luonto sun täytyvi yllättää, tuhatkarvainen kaikkeus on; vaan muita sä kuin voit ymmärtää, oma itseys outo jos on?