United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ilves kiipee hyvästi puihin, ei kuitenkaan saalista etsiäkseen, vaan vaaran ahdistaessa. Varsinkin pakenevat nuoret ilvekset niihin. Ilveksen ääni muistuttaa vähän kissan naukumista, mutta on paljo voimakkaampaa ja karkeampaa. Luonteeltaan on ilves villi ja kiukkuinen. Henkeänsä puolustaa se viimeiseen asti.

Kun koirat ahdistavat sitä, rähisee ja murisee se sekä repii niitä terävillä kynsillään; moni metsäkoira onkin tuollaisesta taistelusta saanut pahoja arpia. Jo pienet, tuskin päivän vanhat poikaset purevat ja kynsivät vimmatusti, kun niitä koettaa ottaa kiinni. Kuitenkin sanotaan niiden tulevan sangen kesyiksi. Vanhemmat ilvekset sitä vastoin eivät koskaan kesyynny. Susi.

Ajoimme torppaan ja riisuimme hevosemme, jotka aina aamusta varhain monta peninkulmaa olivat saaneet hölkytellä. Torpparin laihalla, mutta hilpeällä hevosella vihkasutimme nyt järvelle ja satuimmekin ihan vereksille ilveksen jälille, jotka tulivat meitä vastaan ja poikkesivat oikealle. Ilvekset olivat siis liikkeellä ja meitä säikähtäen syöksyneet metsään.

Kuitenkin saivat jotkut ilvekset, ahmat ja revot tehdä tuttavuutta hänen tuliluikkunsa kanssa. Sen vaarallisemmassa tilassa olivat jänikset, metsot ja teeret. Kun maa tuli routaan, ettei hän kyennyt maantyöhön, silloin hän lähti metsälle ja sitä ei voinut estää kukaan. Hänellä oli omituinen pyyntitapa.

Alkoi soittoa somasti; jo kävi ilo ilolle, riemu riemulle remahti: ei ollut sitä metsässä jalan neljän juoksevata, koivin koikkelehtavata, ku ei tullut kuulemahan, iloa imehtimähän. Oravat ojentelihe lehväseltä lehväselle, tuohon kärpät kääntelihe, aioillen asettelihen, hirvet hyppi kankahilla, ilvekset piti iloa.

Kun suuret metsäneläimet: hirvet, peurat, ilvekset ja sudet talvisilla retkillään pohjoisesta etelään tulivat selkien pohjoispuolelle ja siellä olivat aikansa oleskelleet, siirtyivät ne harjun honkien suojassa eteläpuolelle vesiä.

Kaulansa eläin voi kurottaa, jos se voi johonkin nojauda, niin pitkäksi, että se ulettuu aina 7:n jalan korkeuteen. Mutta varovaisuutta se tarvitseekin; sillä niin maassa kuin ilmassakin väijyy sitä lukuisat viholliset: täällä ilvekset, karhut ja sudet; siellä kotkat ja rohkea lammasgami.

Kuljettuaan vähän matkaa he huomasivat että ilvekset olivat levänneet korkealla kivellä, josta olivat hitaasti kiivenneet vuoren rinnettä ylös. Kiven luona Taneli nyökkäsi pojille kehoittavasti päätään ja kuiskasi: "Pian me ne saavutamme. Pekka, mene sinä edeltä, koira mukana, ja laske Rakki irti heti kun se käy levottomaksi."

Rakki rupesi heti nuuskimaan jälkiä ja kiskomaan lujasti talutushihnasta. Metsämiehet kävelivät yhä reippaammin. Pian koira kävi levottomaksi ja rupesi vinkumaan. "Laske se irti!" kehoitti Taneli aivan ääneen, "nyt otukset ovat juoksussa". Koira tavoitti pian ilvekset ja alkoi haukkua äkäisesti. Ilvekset pakenivat suoraan metsästäjistä poispäin, ja nämä juoksivat jäljessä seuraten koiran haukkua.

Ei ole ainoatakaan karhua kierroksessa kevättalvella tapettavaksi, eivät ole ahmat, eivät ilvekset, eivät hirvet syyslumelle jälkiä jättäneet. Minne on kadonnut riista? Lappi on viljan vienyt, reitalaiset menivät ja veivät mennessään. Panun syyksi on kaikki pantu. Mitäs karkoitti, mitäs syyttömiä ahdisti! Niinhän tiesi vanha taika, että paha perii, jos heidät sukupuuttoon hävität.