Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Venään rouva ylpeä"; Kustaa III:n hallitessa Ruotsissa hallitsi Venäjällä keisaritar Katariina, joka oli jäntevä ja toimelias hallitsia. Viapori, linnoitus meren saarissa Helsingin ulkopuolella, Augustin Ehrensvärdin rakennuttama.
Sentään kerran Perman haahdet halkoi vettä vaahtoisaa, auki vieri Venään virrat saakka ain Araabiaa: sentään tääll' on työtä tehty kirvesvartta vuollenkin, isän istuin itseksensä, äidin kylpein kyynelin. Mutta vienyt muukalainen meilt' on työmme heelmät ain. Ensimmäiset meillä rahat oli nahat oravain.
Venään äiti, keisarinna Katarina Oli kerran saapununna Ruhtinattaren Natalia Feodorownan Wolga-virran viereisehen Isoon, komeaan ja valkeahan linnaan, Ynnä siihen yöpynynnä.
Ah, Catharina, runon, kalvan impi, Sa määrää, kunne meidät kuljetat, kump' on Sun mielestäsi kaunihimpi: haemme haaveet, joita halajat. Ei Sulle riitä Suomen korpi, rimpi, ei Venään veet, ei Ruotsin rantamat, vain maailman jos jalkais juureen toisin, ma ehkä arvoisesi olla voisin. Mun mihin maahan olet vienyt, julma, min kansan keskeen synkän, karkean?
Se varma, että luonteeltaan ol' ukko Kulnev herttainen; lisäksi juoneen moititaan, syy oli sydämen; ja sodassa ja rauhassa se sydän oli mukana: hän suuteli ja surmasi ain' yhtä hartaasti. Mont' oli Venään urhoa, joist' aikakirjat kertovat, jotk' ennen sotaa maineessa jo meillä olivat. Barclay, Kamensky, Bagration, tääll' oli tulleet huutohon; ei pelkkä lasten leikki tuo, sen ties, kun ryntää nuo.
Mut illan ilon häiritsee se meiltä. MACBETH. Mit' uskaltaapi mies, min' uskallan. Käy päälle niinkuin Venään villikarhu, Hyrkanian tiiker', julma sarvikuono, Muu muoto ota paitse tuo, ja hermon' Ei vahvat järky. Tule henkiin jälleen Ja korpehen mua vaadi miekkasille, Ja pelvosta jos piilen, naisten hemmuks Mua silloin hauku. Pois, sa hirmuhaamu! Pois, tyhjä ilve! Kun poistuit, Mies olen taas.
Keisarinna Katarina Venään emo mainio, hän silmihinsä Sai nyt riemu-kyyneleitä; Lausui noin: "tän' aamun' onnellisna tahdon Muiden onnea mä nähdä. Ruhtinas Potemkin, vaunujamme esiin Tuottakaa, nyt halajan ma Käydä noita kaunihita kartanoita Tuolla kaukaa katsomahan."
Nuotioll' ei Hurtti vanhukselle jutun puutett' ollut milloinkaan; usein yöhön istui valvehella, kertoellen muistojaan, nysääns' yhä sytytellen vain ja sen kohta taasen unhottain. Kolmas Kustaa hänest' oli miesi: "Venään rouvaa vastaan ylpeää urheasti taistella hän tiesi; aika toinen se kuin tää; kuningas ol' altis vaaroihin, kallis nyt on henki marskinkin."
Pellot, niitut, nurmet vihannoivat, keinui kilpaa kissankellot, terhen leikki, sirkat soivat, ajoi tuulen aallot viljaa, keskikesän sydän sykki; vitkaan astui varsa, hiljaa ukko ohjaksista nykki. Mietti Nevalainen. Kummat ajatukset mielen täytti. Alat aavat, oudot, tummat kirkkoherra hälle näytti; aukas ajantiedot, joista näkyi, ettei vaiva lopu, ellei tule taisteloista Venään kanssa pitkä sopu.
Kansaa kaikkialla kiehuu, Venheet liukuu, purjeet liehuu, Rannat, salmet Saavat liikunnon. Mitä riemuhuudot tietää? Voittojuhlaansa nyt viettää Lippu Mahoman: Turkin mies ei joudu alle, Taisto päättyi, voittajalle Venään vangit Riemuin tuodahan. Kalpaa, surmaa, vaaraa kohti Vankkumatta käydä tohti Kalvas joukko tuo; Nyt kun orjankahle sulkee, Allamielin urhot kulkee, Yksi vainen Uhkakatseen luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät