Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Eräänä iltana hyökkäsi Noidanojan sillan eteläisessä päässä leikkivä lapsijoukko vanhan Heikkilän pirttiin, joka oli lähinnä tietä. Melkein puolisokea ukko nousi peljästyen seisaalleen pölkyltä, jolla hän oli istunut hiljaa, mutta tarkasti veistäessään kirvesvartta. "Mitä meteliä se on?" huusi hän lapsijoukolle häristäen kirvesvarrella; "enkö minä saa yölepoa? Ulos täältä!"
Vai pirtin loukossa Aino, murahti Hemmi pöydän sivulla olevalla rahilla istuessaan ja kirvesvartta vuoleskellessaan. Olli-Pekka ei ollut sitä kuulevinaan, alakuloisena vain sanoi: »Vieläkö se isä antaisi aluksi lehmiä ja edes jonkunkaan lampaan, jos tuota niinkuin taloksi yritteleisin?»
Yksi joki mettä juoksi, Toinen simoa siretti, Kolmansi olon punaisen. Tuli veikko vierahaksi, Siskoni käviämeksi; Juotin mettä veikolleni, Siskolle simoa juotin, Itse join olon punaisen. Vein mä veikkoni hevosen Tarhapeltojen perille, Siltapeltojen sivulle. Hävisi veikkoni hevonen Lehmitarhani takoa, Sinipellon pientarelta. Laitin rengit etsimähän Eipä rengit löytänynnä, Rengit etsi kirvesvartta.
Hau'illa taas oli: Kieli kahta kirvesvartta, Hampahat haravan varren, Kita kolmen kosken verta, Selkä seitsemän venehen. Vaihtelevaisen taistelun jälkeen, joka läpitsensä on mestarillisesti kuvattu, kotka Kivastihe vielä kerran Siivet välkkyi valkeana, Silmät selvänä tulena Saipa hau'in kynsihinsä, Nosti suuren suomuhau'in Alta aaltojen syvien.
Vaan pian ne muutkin aina sortuivat Jussia ajattelemaan ja muistelemaan ja silloin sitä alettiin puhella hänestä. »Muistan sen Jussin pienestä pahasesta», kertoeli ruoti-ämmä. »Hyvin vilkas poika oli paitaressuna isänsä kodissa. Toimetonna ja työtönnä ei koskaan, aina oli jossakin hommassa, milloin muka veisteli kirvesvartta, milloin rekeä ja milloin mitäkin todempaa kalua.
Aivan hienoisittain ei siinä juuri käyttäydytty; nuotanainoa ja kirvesvartta puristamaan tottuneet kourat olivat luonnon hansikkaihin puetut ja tarttuivat lujasti kiinni kaikkeen, mikä eteen sattui; askeletkaan eivät olleet kuningatar Kristiinan tanssikoulussa opittuja, mutta rehellisesti ja reimasti siinä liikuttiin.
Meni itkien kotihin, kallotellen kartanolle. Iso istui ikkunalla, kirvesvartta kirjoavi: "Mitä itket, tyttö raukka, tyttö raukka, neito nuori?" "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Sitä itken, taattoseni, sitä itken ja valitan: kirpoi risti rinnaltani, kaune vyöstäni karisi, rinnalta hopearisti, vaskilangat vyöni päästä."
Siellä on iso joukko poikia ja kaikki ne tekevät hikipäässä työtä i-kirjaimen ääressä kuin nikkarit. Yhdet sahaavat siitä lautoja, toiset lyhkäisiä halkoja, joku veistää siitä kirvesvartta. Mestari on ankara ja pojilla kova olo. Mutta keskellä tupaa seisoo hyvin iso ii. Se on kuin virstapatsas. Siihen sidotaan nyt hänet köysillä kiini.
Kaikki tekivät työtä tavallista ahkerammin, ja Liisaan luotiin vain salaisia vilkauksia. Mutta hän ei katsellut ympärilleen, hän ei katsonut Harttuunkaan, joka istui aivan lähellä häntä takan ääressä kirvesvartta veistellen. Harttu oli kenties vähän kalveampi kuin tavallisesti, mutta tyynesti hän työskenteli.
Isä vähän ensin kirvesvartta veisteli, mutta tottapa työ oli vastahakoista, koska se kesken jäi.
Päivän Sana
Muut Etsivät