Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Kädellä vain viipoitti pastorille ja huusi menon rymäkässä: »Kolistin!... Hereille kolistin... Pois karisi viisaus ja kaikki heräsivät uskoon!» Pastori oli kuin lyöty ja sokaistu. Tapaus oli hänelle niin aivan tutkimaton, että tuskin sitä jaksoi uskonkaan avulla käsittää. Ei hän kotonakaan uskaltanut siitä puhua sanaakaan. Selittämätöntä! Pöndinen ihan masentui.
Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, missä pankissa vainaja teki asiansa. Se häviää miljonia. Miljonia? toisti Soisalo matalalla äänellä. Sehän on mahdotonta. Eihän Toivio toki niin laajoissa asioissa ollut. Ei täällä, mutta ulkomailla, kärisi ukko. Siellä hän myöskin kärsi suuret häviönsä. Olen aavistanut jotakin sentapaista, mutisi Soisalo.
Hän latoi ne huolellisesti kuumaan voihin, joka karisi hiillokselle nostetussa pannussa; ja sitten hän, oikaisten itsensä työstään suoraksi, puukko kädessä reippaasti vastasi: "Se on aivan oikein. Mutta nähkääs, kaikki ihmiset pitävät minua vähän kuin tohtorin tapaisena, ja tämä ruoka, jota nyt teille paistan, ei oikeastaan olekaan ruokaa.
Vesi kielellä istuimme tulen ympärillä, kun puolikymmentä lihavaa kalkkunaa kärisi vartaissa. Viinipullot avattiin ja herkullinen ateria alkoi. »Ruhtinaallinen ateria!» mökelsi joku joukosta suu täynnä mehevää kalkkunaa. »Ruhtinaallinen kylläkin, sillä Galitzinille nämä herkut olivat varmasti aiotut», huomautin minä.
Vihdoinkin, kuljettuani ympäri koko huonerivissä, hänen löysin kyökistä, jossa hän juuri par'aikaa nuhteli kyökkipiikaa, tämä kun oli unohtanut hakata selkäluut irti lampaan kyljestä, joka nyt tulella kärisi; tuohan erhetys olikin anteeksi antamatoin asia, olletikkin koska minä jo kahdesti olin ilmoittanut, että lampaan-kylki piti päivälliseksi käristettämän ja seljästä lihahakkelusta paistettavan illalliseksi.
Oli kaunis päivä syyskesällä, lehti karisi puista paraillaan, meren rantaan vievä tie oli täynnä jalavan ja vaahteran lehtiä, keltaisia kuin sitruuna, siellä täällä seassa tummempia.
Meni itkien kotihin, kallotellen kartanolle. Iso istui ikkunalla, kirvesvartta kirjoavi: "Mitä itket, tyttö raukka, tyttö raukka, neito nuori?" "Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! Sitä itken, taattoseni, sitä itken ja valitan: kirpoi risti rinnaltani, kaune vyöstäni karisi, rinnalta hopearisti, vaskilangat vyöni päästä."
Terve tuloa, herra översti, terve tuloa, hyvät herrat, sanoi Nikolai Konstantinovitsh kummallisella äänellä, jota hänen näytti olevan vaikea hillitä, sillä välistä yleni se huiluääneksi, välistä taas kärisi aivan alhaalla; välistä sitä tuskin kuului ja seuraavana silmänräpäyksenä se aivan aiheettomasti kirkui niin korkealla kuin suinkin mahdollista. Hän katsoi Hornin hoikkaa, voimakasta olentoa.
Mutta toisinaan ei hän ensinkään kärsinyt, että poika olisi mitään lukenut, kärisi waan ja päästeli suustansa riwoja ja raakoja sanoja, jos hän sillä tuulella ollessaan näki kirjan pojan kädessä. Niitä suotuisampia hetkiä käytti poika hywäkseen ja silloin ei hän nähnyt eikä kuullut mitä ympärillä tapahtui.
Irroitettiin kukilla koristettu tanu; otettiin puuteroitu valetukka hänen harmaasta ja tasaiseksi keritystä päästään. Neuloja karisi sateena hänen ympärillään. Keltainen, hopealla ommeltu leninki putosi hänen turponeiden jalkojensa juureen.
Päivän Sana
Muut Etsivät