Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Minun pieni pellapaita Tahtoi verkaista hametta; Minun verkainen hameeni Tahtoi vyötä kullatuista; Minun vyöni kullatuinen Tahtoi raskaita rahoja; Minun raskahat rahani Tahtoi nuorta kauppamiestä; Minun nuori kauppamiehen Tahtoi mennä muille maille, Muille maille vierahille; Kantoi hahtehen kalunsa. Tuli tuuli tuolta maalta, Puhui purjehen siahan.
"Mutta eräänä päivänä lensi kaksi kyyhkyä Tintageliin tuoden sinne yhden kultaisista hiuksistasi. Luulin, että ne tulivat tuomaan minulle rauhan ja rakkauden sanomaa. Sentähden uskalsin uhmata hirviötä ja sen myrkkyhampaita. Näetkö, tässä on tuo hius vyöni kultalankojen väliin punottuna; kultalankojen hohto on sammunut, mutta kultahius ei ole himmennyt."
Minä irroitin vyöni ja ojensin hälle aseen ynnä patruunia; mutta hän jatkoi: "Aikomukseni on hiipiä täältä niin ett'ei yksikään noista valkoisista miehistä minua näe, ettekä te saa kellekään eläväiselle mainita valhepuvusta, johon olen pukeunut. Cetewayolla on pitkät korvat, ja hänen nuuskijoitansa on yhtä paljo kuin karvoja tässä vuohennahassa.
MEFISTOFELES. Ei mummo tunne aikojamme: Homeista emme lemmi muinaisuutta. Pinotkaa hyllyillenne uutta, Sill' uutta vaan me rakastamme! FAUST. No, markkinathan täällä hyörii; Tää sekoittaa jo multa pään. MEFISTOFELES. Ylöspä koko pyörre vyöni; Sä luulet työntäväs sua työnnetään. FAUST. Ken tuo on? MEFISTOFELES. Katso häntä silmihin! Lilith se on. FAUST. Ken? MEFISTOFELES. Ensi rouva Aatamin.
Tarkastettuani, olivatko tulukseni kunnossa, sieppasin renkituvasta kirveen vyöni alle ja ottaen kedolta lähimmän hevosen lähdin täyttä karkua ajamaan Porvoota kohti, josta silloin tällöin jymähti tykinlaukaus. Muskettien pauketta ei raskaan ilman takia voinut vielä tänne saakka erottaa.
"Mihinkä Kadiga on joutunut?" huudahtivat säikähtyneet prinsessat. "Allah yksinään tiennee," vastasi uskonhylkääjä; "vyöni pääsi keskellä virtaa irti, ja virta vei Kadigan. Tapahtukoon Allahn tahto! Mutta se oli kullalla ommeltu vyö ja kallishintainen." Ei ollut aikaa turhaan vaikeroida: kuitenkin itkivät prinsessat katkerasti viisaan neuvonantajansa katoamista.
Kautt' auringon, Mi Niilin liejun elvyttää, nyt lähden Soturinasi, palvelijanasi! Tee, miten mielit, sota taikka rauha. CLEOPATRA. Charmiana, vyöni päästä! Ei, ei tarvis! Tilani vuoroin hyvä on ja paha, Niinkuin Antonion lempi. ANTONIUS. Vaiti, armas! Todista totta lemmestä, mi kestää Kovimmat koitokset. CLEOPATRA. Sen Fulvia tietää.
»Hän on hullu», kuiskasi kreivi kapteenille, »hän on hullu; ei maksa vaivaa taistella hänen kanssaan.» Mutta niin totta kuin minussa henki liikkuu, olisin toisella tavalla kestänyt hänen kourissaan, jos vaan olisi ollut tavallinen päivän muona ja pullollinen renskaa vyöni alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät