Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025


Mutta se oli kuitenkin riittävä todistus, sillä kukapa ei olisi tuntenut Isotalon rouvan hametta, ja varmana asiastaan vastasi Iikka: »Katsokaa hänen hamettansa, ell'ette usko, mitä minä sanon! Tämän antoi hän minulle, kun viimeksi siellä kävin, josta ei ole pitempää aikaa kuin kuusi viikkoa. Entinen hameeni oli niin repaleinen, että talonväki oikein itki minut nähdessään.

"Mutta minä tarvitsen jo huomen aamulla rahaa". "Anna mulle hameeni tuosta tuolilta", käski Lovisa. Lauri ojensi hameen Lovisalle ja tämä otti taskustaan setelin ja antoi sen Laurille. "Onko siinä kyllä?" kysyi Lovisa. "No, suunnille", jupisi Lauri. "Vaan mulla olisi huomenna muutakin toimitusta". Lovisa laski Laurin kouraan kaksi hopearahaa ja kysyi, "onko nyt kyllin?" "Nyt on", sanoi Lauri.

Minä nostin hiukan hameeni lievettä, että kengät tulivat näkyviin. "Nyt ei enää kuulu kopinaa, kuin hirveistä naulatuista kengistäni!... Huomatkaa vaan, kuuletteko pienintäkään ääntä, kun astun lattian yli." Vakavin askelin kuin sotamies marssin minä hänen luoksensa. "Eikö totta, nyt en enää ole naurettavasti puettu lapsi, niinkuin herra Eckhof sanoo?" "Ette, prinsessani, ette!" huudahti hän.

Hyvin kyllä arvaan teilläkin olevan noita pitkiä, likaa lakaisevia hameita, joista naiset niin paljon pitävät." Hän nousi varpailleen tirkistelläkseen kauppapöydän yli; vaan hameeni oli maalla tehty ja ulottui ainoastaan nilkkaluuhun. "Eno Simister", sanoin, "en ole tullut olemaan teille rasitukseksi.

Minä en huoli teitä tänne; teidän mammanne on kieltänyt sen!" Sitten tuli hän raivostuneena takaisin. "Minä en voi tehdä mitään, ett'eivät nuo aina ole hameeni liepeissä! Olkoot siellä imettäjän kanssa...!" "Apropos", sanoi Couteauska, "oletko kuullut, että Marie Lebleun penikkakin on kuollut?" "Olen, hän puhui siitä, että hänelle on kirjoitettu tuosta kuolemasta.

Sinä et saa ajatella noin synkästi, kaikista esineistä, joita näet. Aukaise silmäsi ja huomaa, että Tullery sulasta armosta on kaunistanut hameeni aivan uusilla koristeilla, jommoisia muut tytöt eivät vielä ole nähneetkään. Se on hänen omaa keksintöänsä. Sano, eikö se ole viehättävä?" "Erittäin viehättävä!" vastasin tottelevaisesti.

Minun villainen hameeni näytti kyllä yksinkertaiselta niitten rinnalla, mutta minä en huolinut vähintäkään siitä; oma rakas äitini ja minä olimme yhdessä neuloneet sen; ja hän oli löytänyt muutamia vanhoja, kalliita säästöjä ja ommellut minulle tafti-tröijyn, jota me molemmat olimme suurella mielihyvällä katselleet, koska se oli komein puku, mikä minulla milloinkaan oli ollut. Eikä se nytkään näyttänyt minusta hiukkaakaan rumemmalta.

Koetin tekeytyä semmoiseksi, että tuo tungetteleva muka ei puhelekaan minulle, eikä kuulu seuraani. Kokosin hameeni oikeaan käteeni, niin että pienet, korkeakantaiset kenkäni näkyisivät ja astua sipsuttelin sitte hyvin lyhyin askelin, nenä hieman pystyssä, veikistelin ja koetin hymyillä niin huolettomasti, veikeästi ja nenä pystyssä kun vaan voin ja niin sitä sitten mennä heiluttelin.

Doran mielessä väikkyi yksi ainoa kuva, ja Lisbetin ajatukset hyppivät asiasta toiseen: "Saa nähdä, pyydetäänkö minua tanssiin ... mitähän, jos joku rakastuisi minuun ... lienenköhän kiinnittänyt hameeni kunnollisesti ... kunpa ei nenäni vaan olisi kovin punainen." Ja "ukko Penn" oli hiljainen kuten aina.

Rakkaat pienet aaltoset, oletteko nähneet minun kultaista avaintani? Se oli minulla hameeni taskussa, ja minä hukkasin sen varmaan tänne, kun kohotin hamettani. Minä olen kysynyt auringolta ja aurinko vastasi: Onko minulla nyt aikaa ajatella sinun avaimiasi, kun viikunat kypsyvät? Olen kysynyt vuorelta ja vuori vastasi: Minulla on muuta tehtävää; minä tähystän nähdäkseni, jos roomalaiset tulevat!

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät