Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Heti sinne tultuaan käski hän Laurin ja Juhon kamariin kolmenkesken. "Ettekö te maksaisi osaakaan minulle takaisin niistä rahoista?" sanoi leski, kun olivat tulleet huoneesen. "Mistä rahoista?" kysyi Lauri tuimasti. "Niistä, jotka olette minulta varastaneet", sanoi leski rohkeasti. "Varastaneet? Milloin sinulla olisi rahoja ollut meidän tai muidenkaan varastaa?" kysyi Lauri kiertelevästi.
Riisuttuaan kukat rinnastaan hän Laurin tuoman kirjan kääri paperiin, kirjoitti osoitteen ja jätti toimitettavaksi Holmalle. Neiti Smarin seisoi ja katsoi niin kuin katsotaan aavistaessa.
Hän arvasi, mistä se oli löytynyt: Laurin kirjeen sisästä, jonka hän oli jättänyt lähetettäväksi takaisin. Esteri säikähti, että jos siinä on ollut jotakin tärkeää, tiesi vaikka olisi ollut lääkäriasioita! Hän alkoi silmätä sitä. Kirjainten kirjavan erilaisuuden ja virheellisen oikeinkirjoituksen vuoksi oli selvänsaanti vaikea.
Vaikka vaimonsa ei kauan voinut olla rakastumatta nuoreen, komeaan mieheensä, ei sallinut kuitenkaan hänen nöyrä, kaino luontonsa hänen lähetä miestänsä suuremmalla rakkaudella, kuin mitä hän huomasi Laurilla olevan häneen. Lujasti ja vastustamattomasti valtasi nyt rakkauden tunteet Laurin, kun hän miehuutensa täydessä voimassa kohtasi naisen, jonka koko olento tunkeusi hänen sydämeensä.
Hän uskotteli Laurin muuttaneen ajatustapansa ja rupeavan lapsillensa opettamaan parempia mielipiteitä ja istuttamaan heidän sydämiinsä Jumalan pelkoa, ja niin tavoin tulevan heistä hyviä ihmisiä.
"Anni!" sano Lauri, "sinä olet itse kuullut, millä asialla Kaulio meillä on. Mitäs sanot?" Anni loi kauniit silmänsä veljeen ja katseli häntä hetkisen, ikäänkuin tutkistellen Laurin omaa ajatusta. Mutta Lauri oli kamalan totinen; ei väräyskään hänen kasvoissansa osoittanut hänen sydämmensä ajatusta. "Anni!" virkkoi hän uudestaan. "Isäntä tuolla tahtoo vastausta.
Mutta Liisan rakastava silmä rupesi aavistamaan, että Laurin suruun oli joku muu syy ja kysyi häneltä joskus sitä. Silloin vastasi Lauri, katkerasti silmäillen: "Jätä minut vain rauhaan. Surenhan kuollutta." Viimein herkesi Liisa kysymästä, sillä hän rupesi uskomaan, että isäntä sanoi mitä hän ajatteli, ja Lauri tottui taas kuin ennenkin sulkemaan ajatuksensa syvemmälle sydämeensä.
Vanha lempeä pappi hiljensi kulkua, kun läheni sitä paikkaa tiestä, jonka malkapuut salpasivat, ja tultuansa siihen seisatti hän hevosen, Laurin häntä nöyrästi tervehtiessä.
Hän, Leeni, saisi sen kautta kerran mitä koko elämänsä aikana oli kaivannut, vanhemman, hellän sisaren. Ja Laurin ei enään tarvitsisi asua vieraiden ihmisten luona, vaan saisi olla siellä heidän kanssaan aivan niinkuin omassa kodissaan. Kun Ainilla vaan ei ollut mitään sitä vastaan, niin hän kyllä puhuisi isän kanssa ja asettaisi kaikki kuntoon ensi syksyksi.
Kauan salasi hän tuota mielipidettään, mutta se varttui ja vahvistui yhä kiinteämmäksi ja viimein ei hän voinut sitä salata vaimoltaan ja pojaltaan; poika olikin jo siinä ijässä, että hän käsitti täydellisesti asian. Laurin vaimo ei hyväksynyt tuota miehensä mielipidettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät