United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Epäilijänä ei Vinitius tahtonut antautua hänen lumoavan voimansa alaiseksi, mutta hänet valtasi kuumeentapainen uteliaisuus saada kuulla, mitä tuo salaperäinen »Krestuksen» toveri nyt puhuisi ja kummoinen Lygian ja Pomponia Graecinan tunnustama oppi oikeastaan olisi. Pietari avasi suunsa ja rupesi puhumaan.
Vinitius oli niinikään vakuutettu, että vanhus paraikaa puhuu hänestä, ehkäpä neuvottelee, miten Lygia olisi erotettava hänestä. Vinitiuksen mielestä oli aivan mahdotonta, että hän puhuisi jostakin muusta. Hän kokosi sentähden koko tahdonvoimansa ja rupesi kuuntelemaan Pietarin sanoja. Silloin huomasi hän kokonaan erehtyneensä, sillä apostoli puhui taasen Kristuksesta.
Ja pyysin, että hän puhuisi vanhuksille minun puolestani, että viimeinkin heittäisivät edes tuon taikahomman pois. »Jos eivät heitä niitä joutavia kujeitaan pois, joilla ne minua niin paljon kiusaavat, niin se on niin likellä kuin kaukanakin, että saavat minusta todella mielivikasen, sillä minä en enään kauvan kestä.» Kestilän isäntä uskoi puheen tarkkaan ja puhui vanhuksilleni.
ANTONIUS. Olen kiitollinen teille Bruton tähden. 4 KANSALAINEN. Hän mitä sanoo Brutosta? 3 KANSALAINEN. Hän sanoo, Ett' on hän Bruton tähden kiitollinen Kaikille meille. 4 KANSALAINEN. Parast' olis ett'ei Puhuisi Brutosta hän pahaa täällä. 1 KANSALAINEN. Tyranni oli Caesar. 3 KANSALAINEN. Niinpä kyllä; Ja onni että Rooma siitä pääsi. 2 KANSALAINEN. Vait! hiljaa! kuullaan mit' Antonius puhuu.
Hän ei kuitenkaan saanut tilaisuutta tarttuakseen johtolankaan, vaan hänen täytyi jatkaa matkaansa, saatuaan tuhansittain terveisiä professori Malmille. "Kuinka pelkäsin, että herra puhuisi pääni paulaan," pakisi kyytimies, kun he olivat ehtineet vähän matkan talosta. "Mitenkä niin?" "Niin, kun herra mainitsi saarta."
Hän selitti kuinka oppimaton ihminen on sokea, niin ett'ei hän tiedä eikä tunne velvollisuuksiansa Jumalaa, isänmaata eikä lähimaistaan kohtaan, eikä myöskään niitä oikeuksia, joita hän on oikeutettu kansalaisena yhteiskunnalta saamaan. Hän pyysi että kokous pysyisi rauhallisena, jos kohtakin mielipiteet eroaisivat ja ettei yhteen ääneen meluttasi, mutta että yksi puhuisi vaan kerrallansa.
Minä säikähdin ja rupesin pyytämään, ettei Ivan Ignatjitsh puhuisi koko asiasta mitään kapteenille. Töin tuskin sain hänet suostumaan. Hän lupasi viimein sanallansa, ja minä läksin pois. Illan vietin tavallisuuden mukaan kapteenin talossa.
Ja yksinkertaisuudessaan uskalsi hän taas luoda katseensa laamanniin siinä toivossa, että tämä tunnustus puhuisi hänen puolestaan Aadolfin isän luona. Mikä julkeus! Mikä hävyttömyys! mutisi Svenonius. Nyt seurasi joukko uusia kysymyksiä, joista Elli ei käsittänyt rahtustakaan.
»Ettekö lähde Alavalle päin kävelemään?» kysyi vihdoin Salmela, kun olivat tulleet likelle Hannan kotia. »Vaikkapa vaan, onhan nyt kaunis ilta», vastasi Hanna. »Kysymmekö noita toisia, ehkä heitäkin haluttaa.» »Ei, elkää kysykö, minä tahtoisin puhua teille vähän kahden kesken.» Hanna aavisti, mitä hän puhuisi; pari kertaa oli hän jo sinne viitannut. Sydän rupesi lyömään ja veri nousi poskille.
Mari ei vastannut. Hän päätti vaieta, ettei Holpainen mitään huomaisi, sillä varmaan hän puhuisi sekavasti, jos vaan suutansa aukaisi. Tuonne pakenivat kauemmas nuo väijyävät henget.