Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Te olette muukalainen, herra Lefrank, muuten ette puhuisi minun kanssani tuolla tavalla. Amerikassa emme anna miesten peloittaa meitä. Amerikassa naiset hoitavat itseänsä. Olen luvannut tavata häntä, kuten sanotte; ja minun tulee pitää lupaukseni.
Ei kristitty ole semmoinen ihminen, joka puhuisi toista kieltä kuin muutkaan ihmiset, hän ei ole lii'oin mikään ijäisyyden-uneksija, joka joka hetki kompastelee maan päällä; kun hänen silmänsä joka hetki tähystelevät tähtiä; ei suinkaan, vaan hän seisoo molemmin jaloin tämän maan pinnalla.
Vaikka hän puhui huonosti ja murteellisesti englanninkieltä, pyysi Alan kuitenkin seuraten entistä kaunista tapaansa, milloin minä olin läsnä ettei hän puhuisi geelinkieltä. Mahdollista on, että vieras kieli sai hänet näyttämään vielä hitaammalta kuin hän oikeastaan olikaan; mutta minusta vain näytti, ettei hänellä ollut paljon halua auttaa meitä ja että sekin vähä oli pelosta ja pakosta.
Hän pysähtyi äkkiä ja hämmästyi. Hänen oli helppo olla Rosaan katsomatta, vaan hän ei voinut pelastua mihinkään itsensä hallitsemisen koetuksesta, jos Rosa puhuisi. Juuri kun hän lausui viimeisen lauseen, nosti Rosa taas kasvonsa hänen hartioistaan, ja kuiskasi tuskaisesti: "Ei, ei, Louis!
Lopuksi neuvoin häntä ettei hän puhuisi paljon rengin kanssa, sillä tämä oli suuri veitikka eikä liioin luotettava mies. Kirjeen alle panin nimen: Ernest Grabbe. Kun tulin Halikkoon, ei herra Paulin ollut kotona. Sidoin hevoseni kiinni ja astuin porstuaan. Siellä kohtasi minua neiti Bäck, hra Paulin'in käly. Hän kysyi mistä minä olin.
Hän rakastaa minua eikä hän sinun tähtesi luovu minusta, ole siitä varma. MIKKO. Rakastaa! Mokomakin maitosuu! Hänkö nyt osaisi rakastaa? ANNA LIISA. Mitä se sinuun kuuluu, osaa tai ei. Minua se tyydyttää, ja sillä hyvä. MIKKO. Tyydyttää, kun et tiedä paremmasta. Ja kun et enää muista hauskoja puolia niistä entisistä ajoista. ANNA LIISA. Sinä lupasit, ettet niistä enää puhuisi.
Neljä päivää sitten, alkoi hän väkinäisesti hymyillen ja änköttäin: minä hämmästytin teitä kertomukseni kautta; tänään minä hämmästytän teitä vielä enemmän. Jollekulle toiselle minä luultavasti en puhuisi ... niin suoraan... Mutta te olette kunnon mies, olette minun ystäväni, eikö niin? kuulkaa siis: minun sisareni Asja on teihin rakastunut. Minä säikähdin ja hypähdin ylös tuolilta...
"Jumalan kiitos", huusi hän, "nyt on kauneuteni toki vihdoin viimein tullut johonkin hyvään hyödylliseksi!" Mutta sen hän huusi vaan aivan itsekseen; sillä kirkkoherra oli antanut hänelle sen hyvän neuvon matkalle, ettei vastedes enää puhuisi niin paljon omasta kauneudestansa; se miellyttäisi Ramsay'ta yhtä vähän kuin kaikkia muitakaan ihmisiä.
SYLVI. Saa? Oletpa taaskin soma. Luuletko, että siihen koskaan kysytään lupaa? Hyi, Viktor, kuinka saatat antaa Alman säikyttää itseäsi noin tyhmästi. VIKTOR. Alma ei olisi voinut mitään, ellei järki ja oikeudentunto puhuisi minulle samaa kieltä. Sylvi kulta, näytä nyt, että olet yhtä uljas ja rohkea kuin ennen. Ett'et vuodata kyyneltäkään, vaikka meidän täytyy erota. SYLVI. Joutavia!
Kun hevoset pääsivät ajotielle, joka oli täynnänsä harmaita palaneita sontakokkareita, palasi ukko portin luo ja kumarsi Nehljudofille. Olet kai meidän neitien veljenpoika? Olen kyllä, Terve tulemaasi, meitäkö tulit katsomaan? sanoi puheliaasti ukko. Niin, niin... No, mitäs teille kuuluu? sanoi Nehljudof tietämättä mitä puhuisi. Mitäkö kuuluu!
Päivän Sana
Muut Etsivät