United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se on ensimmäinen mies, jolle minä en ole liiaksi kaunis ja joka minulle tarjoo jotain hyvää kauneuteni tähden", ajatteli Amos itsekseen ja katseli vierasta sotamiestä, joka häntä oli kutsunut viiniä juomaan, kiireestä kantapäihin asti. Mutta tämä puolestaan katseli vieläkin terävämmällä silmäyksellä nuorta Hafelborn'ia, tarttui hänen käteensä ja veti hänet ryyppääjien luo.
CANZIO. Ole terve tultuas mun linnaani ja viivy siellä vaihka ijankaikkisesti jäljellä. Minä otan sinun siipieni suojaan, huolimatta ehkä herätänki musta-kivun raivottaret huoneessani. MARCIA. (Eriks.) Kauneuteni vaikuttaa, sen huomaan, ja minä taidan vielä periä taivaallisen onnen. (
Meni kauneuteni, meni tuoksuni, meni haluni päivään katsoa ja sen kulkua seurata... Vieras oli minulle sen säde, tunnoton sen lämmön kosketus. Oliko päivä taikka yö yhtäkaikki minulle. Itkin kohtaloani, luulin kuolevani. Vääryydeltä näytti kuolemani. Mutta siihen kohti, missä pisarani ennen säilytin, nyt alkoi kihelmöiden nousta niinkuin pientä rupea. Sitten pallosiksi erottuivat.
Taas kasvoihin jo valtiattareni ma olin silmät kiintänyt ja sielun, kaikista muista miettehistä vapaan. Mut hän ei hymyillyt, vaan virkkoi mulle: »Jos nyt ma hymyilisin, vois sun käydä kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi. Näät kauneuteni, kuten nähnyt olet, sikäli syttyy, kasvaa kuin me noustaan palatsin ijäisen tään portahia,
Taas kasvoihin jo valtiattareni ma olin silmät kiintänyt ja sielun, kaikista muista miettehistä vapaan. Mut hän ei hymyillyt, vaan virkkoi mulle: »Jos nyt ma hymyilisin, vois sun käydä kuin kerran Semelen, mi tuhkaks paloi. Näät kauneuteni, kuten nähnyt olet, sikäli syttyy, kasvaa kuin me noustaan palatsin ijäisen tään portahia,
"Taivas, salli minun säilyttää tämä kauneuteni. "Ihmiset sanovat, että minulla on väkevä, lennokas sielu. "Oi Jumala! Anna sille siivet, että minä voisin seurata hänen sankarisieluaan ylös aurinkoisiin korkeuksiin. "Mutta, oi Jumala, anna minulle myöskin voimia voittaakseni vikani, kukistaakseni ylpeän, uhkamielisen, helposti kuohahtavan mieleni, jäykän itsekkyyteni ja valtavan vapaudenkaipuun.
"Mutta minäkin kostan ... käytän oman leiviskäni: kauneuteni, taiteilijalahjani ... minä voitan mainetta ja rikkautta, minäkin ... niin ... sen teen ... minä karkaan hänen luotaan ... hän musersi rakkauteni ylpeydellään ja halveksimalla sitä, mikä minulle oli kalleinta ja pyhintä ... minä muserran hänet juuri sillä, mihin hän pani niin suurta arvoa... Kauneus, jonka lahjotin vain hänelle voi, niin sydämestäni, niin sydämestäni ... sen annan kaikkien ihailtavaksi siten minä kostan ... tai sitten vaivun niin syvälle, etteivät mitkään rukoukset ja kyyneleet voi minua nostaa..."
Vaan Amos sanoi: "Hyvä kenraali, minulla on kylliksi ja minä tunnen kuoleman lähestyvän. Minä olin kaikkiin asioihin liian kaunis; sentähden ei minulle ole koskaan eikä missään ollut onnea, nyt olen siunatuksi lopuksi juuri kauneuteni tähden erehdyksestä kuolijaksi lyöty!" Nämät sanat lausuttuansa lankesi Amos mitä kovimpaan haavakuumeesen ja oli useat päivät elon ja kuolon vaiheella.
Mutta ajatelkaa, että siitä on nyt jo yhtä vaille kolmekymmentä vuotta. Suuri eroitus on minun nykyiseni ja silloiseni välillä. Kauneuteni onkin nyt palannut kotiinsa. Toden kertojan täytyy kuitenkin sanoa, että vaimon kasvojen piirteet, tummassa hivuskehässä, osoittivat vieläkin kauneuden jälkiä: syyskauneuden, jossa kevään ja kesän vaiheet kuvastuvat: tyytyväisen onni ja kärsineen alakuloisuus.
Minun kauneuteni, ihoni hienous ja käytökseni somuus oli etuoikeuksia, joita voin nauttia vaan sillä ehdolla, että heiltä nämät edut olivat riistetyt. Ja mitä minun puhtauteeni tulee, niin ei sekään ollut minun ansioni. Huomasinhan verstaassa enemmän kuin yhden kerran, etten ajan pitkään huolinut noudattaa tuskin niinkään suurta siisteyttä kuin he.