United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eläkää tervennä ja Jumala siunatkoon teitä!" Rakas poikanne Stefan. Tämän kirjeen säilytin raamattuni lehtien välissä, jossa myös oli pari kuivattua kukkaa, jotka Stefan lapsena ollessaan oli pannut sinne.
Toistamiseen ja vielä kerran likistettyään minua molemmilla käsivarsillaan, astui hän alas kärryistä ja juoksi pois; ja minun luuloni on, ja on aina ollut, ilman yhtäkään nappia hameessaan. Minä poimin yhden niistä monesta, jotka pyörivät ympäri, ja säilytin sitä muistokaluna pitkät ajat. Ajomies katseli minua, ikäänkuin kysyäksensä, tulisiko hän takaisin.
Muskettini ja miekkani piilotin myöskin tänne ja mukaani otin ainoastaan pistoolit, jotka säilytin sarkatakkini poveen. Lisäksi vielä ryhmysauva käteen ja vasen jalka hiukan ontuvaksi, ja niin olin valmis liikkumaan manterella vakoilijatoimissa.
Tatjanan kuva oli painunut niin syvälle sydämeeni, ett'ei mikään sitä sieltä vielä nytkään ole kokonaan taitanut temmata pois. Ainoastaan korjatakseni sukumme Katrille saattamaa häpeää kosin häntä. Hyvä, nöyrä ja kärsivällinen puoliso hän olikin, vaan kuitenkin puuttui onnestani jotakin, sillä vasten tahtoani säilytin rinnassani toisen kuvaa ja tunsin sen.
Sitä säilytin kerran ma sydämelläin oli saari ja saaressa linna minä elämän onnesta orvoksi jäin, en löydä ma riemua rinnan. Minä luulen, se oli minun vapautein suru milloinkaan ei suistu mull' ei ole aamua, iltaa ei, jona ei se mielehen muistu. Näät kun olin nuori ja onnellinen mene milloinkaan ei ehtoo oli vapaus solkeni sorjin, sen minä hukkasin rannan lehtoon.
Huonekalut, jotka eno Simisteriltä sain, olivat riittävät minulle. Pieni vuode, jonka eno monta, monta vuotta sitten oli ostanut Stefanille, pieni tamminen pöytä, samanlainen kuin äitini omistama, kolmikulmainen nojatuoli kuin myös monta muuta esinettä, joita joko tarvitsin tai muistoina säilytin, antoivat huoneelleni siistin ja mukavan näön.
Silloin muistin, että matkalaukkuani purkaessa olin sieltä nostanut isonlaisen kauniin pahwilaatikon, jossa saatuja kirjeitäni säilytin, wieraskammarin pöydälle ja unouttanut sen sinne. Waikkei siellä mitään waarallista ollut, oli siellä kuitenkin yhtä ja toista, jota mielelläni en olisi antanut jokaisen lukea.
Vaikka olisit vielä kahta vertaa ylpeämpi ollut hänelle, ei sinua laki siitä nuhtele, enkä minä liioin. MAUNO. Sen uskon. ANNA. Eikö sitä miksikään lueta? No, hyvä! Ehk'ette välitä siitäkään, että taiten ja tahallani kätkin Maunon tuonne aittaan ja säilytin häntä siellä, sillä välin kuin te turhaan etsitte häntä tältä niemeltä. MAUNO. Ah siitäkö syystä siis! Nyt silmäni aukenevat.
Meni kauneuteni, meni tuoksuni, meni haluni päivään katsoa ja sen kulkua seurata... Vieras oli minulle sen säde, tunnoton sen lämmön kosketus. Oliko päivä taikka yö yhtäkaikki minulle. Itkin kohtaloani, luulin kuolevani. Vääryydeltä näytti kuolemani. Mutta siihen kohti, missä pisarani ennen säilytin, nyt alkoi kihelmöiden nousta niinkuin pientä rupea. Sitten pallosiksi erottuivat.
Kuinka he pysyivät terveinä, käsitän yhtä vähän kuin sitäkään, että minä säilytin siellä oman terveyteni. Mutta toiselta puolen oli toimeni helppo. Pöydälle ei tarvinnut liinaa levittää, sellaista kun ei ollut; ruokana oli joko kaurajauhovelliä tai kuivaa hyvin suolaista lihaa paitsi kaksi kertaa viikossa, jolloin syötiin jauhokokkareita.