United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Arvonimesi pidät sinä kaikissa tapauksissa. Mutta, hyvä äiti, kuinka meidän oikeastaan tulee olla Liinaa kohtaan. Niin, viekäämme hän tänä iltana salonkiin. Tämä on hänen kahdeksastoista syntymäpäivänsä, ja minä ehdottelin Anton'ille, että se vietettäisiin kemuilla ja tällä tavalla... Anton on sangen heikko tytön suhteen. Mutta hän on siihen varsin tottumaton.
Kuinka he pysyivät terveinä, käsitän yhtä vähän kuin sitäkään, että minä säilytin siellä oman terveyteni. Mutta toiselta puolen oli toimeni helppo. Pöydälle ei tarvinnut liinaa levittää, sellaista kun ei ollut; ruokana oli joko kaurajauhovelliä tai kuivaa hyvin suolaista lihaa paitsi kaksi kertaa viikossa, jolloin syötiin jauhokokkareita.
Kiitollisuudessa on vähän runoutta, joka on suorasanallista lukua, kun tulikivi tulitikussa: se leimahtaa, sammuu itsekseen, mutta kas puu palaa sitten. Kas niin, hyvä Anton, pukekaamme itsemme. Rakas Attalie, auta Liinaa, vanha Maria ei ymmärrä tuota asiaa. Hyvästi, hyvä Anton, hyvästi. Vapaaherratar nousi ylös ja meni huoneesta ulos, ja Attalie tarttui Liinan käteen.
Amanda taasen ihmetteli Liinaa, jonka luonne aina oli iloinen ja aina loi onnea kaikissa, minkä kanssa seurasteli. Täten syntyi tyttöjen välillä ystävyys, joka yhä lujeni, jotta Liinalle tuli aika pitkäksi, jos, miten väliin sattui, Amanda jonkun päivän oli poissa pappilasta. Anna oli nyt vuoteen oma; hän kärsi valittamatta, sillä hän tiesi että nuori elämänsä ehtoolle kului.
Johtajatar on herrasneiti, vanha ja kookas. Hänen päänsä on harmaassa. Nenällä kiiluvat silmälasit, joiden läpi ankarat ja kunnialliset, mutta herkkäuskoiset silmät tähystelevät. Johtajatar näkee pitkätukkaisen tontun jalkainsa juuressa ... ja hämmästyy. Sakris on hyvin siististi puettu. Mutta punajuovaista liinaa ei hänellä nyt ole kaulassa, vaan sininen.
Olin, tuli vastaukseksi, Berndtsson'in mennessä, vähällä tervehdyksellä vapaaherrattarelle, ja lähestyessänsä Liinaa. Tyttö pani työnsä pois ja kiinnitti haaveilevat silmänsä Berndtsson'iin. Ja te tulette, siinä aikeessa että... Tuomaan teille jäähyväiset, sanoi Berndtsson hiljaa. Muistiko hän minua? Kyllä, hän puhui melkein yksinomaan teistä. Liina hymyili. Ja... Mitä?
Siihen aikaan, tuumaili hän, olivat rekien jalakset ja kärryjen pyörät raudoittamattomat, ja sellaisilla ajoneuvoilla oli hän useat kerrat matkannut aina Turkuun saakka, liinaa myymään ja suoloja ostamaan. Eero Juhanin isä oli ahkera metsämies. Hän oli haaskalta ampunut ja kuopista saanut susia yhteensä 40; mutta ei hän koskaan ollut antautunut otteluihin mesikämmenen kanssa.
Et tahtonut päästää irti pieniä sisariasi, jotka avopäin juoksivat vielä pitkän matkaa reen kupeella, yhä pitäen käsistäsi kiinni, eivätkä meistä eronneet, ennenkuin tien kavetessa upposivat lumihankeen. Sinä käännyit jälellesi heille liinaa huiskuttamaan, vaikka oli pimeä eivätkä sitä muut nähneet kuin minä.
Vallan oikein, ukkoseni; mutta kaunista on omata uskonnollinen mieli; minä rakastan pientä Liinaa tämän mielialan, tämän suloisen haaveksemisen vuoksi, joka tekee hänet sangen viehättäväksi ... sinun tulisi ottaa se varteen, sinun, Attalie; silmät saavat niin kauniin ilmauksen, kun on uskonnollinen.
Aina kun he taas katsahtivat toisiinsa, täytyi heidän purskahtaa uuteen nauruun, niin että lopulta Hanneskin pyyhki naurun tähden kyyneleitä silmistään ja hieroi niskaansa. Kunnes Kerttu äkkiä hyppäsi ylös hänen polveltaan, katsoi säikähtäneenä kelloon ja ehtimättä edes hyvästellä juoksi liinaa päähänsä sitoen ulos.