Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025


TUIRO. Alhaiselle on parempi Nöyristellä, köyristellä Kuin matala viitametsä Polkijan jalan edessä, Niin ei selkä sen muserru. KULLERVO. Sua nähdäkin häpeän, Olet orjaksikin kurja. TUIRO. Ylös liiaksi yrität: Aivan arvolle isännän, Sepon suuren vertaiseksi! Anjan rukkaset sinua Taisi koskea kovasti, Kun noin katkeraksi käännyit. KULLERVO. Siit' elä enempi haasta, Tai sun puukollani puhkon!

Takaisinko sinä käännyit, kuului kuiskaus sisäpuolelta. Niinhän minä käännyin, etkö sinä sitä tietänyt? En minä arvannut. No, semmoistako se olikin, ihmetteli Reittu. Eiköhän sinne sisäpuolelle uskaltaisi tulla? Eihän se olisi luvallista, vaan jos pääsisit hiljaa, niin minä tulen ovia avaamaan.

Et tahtonut päästää irti pieniä sisariasi, jotka avopäin juoksivat vielä pitkän matkaa reen kupeella, yhä pitäen käsistäsi kiinni, eivätkä meistä eronneet, ennenkuin tien kavetessa upposivat lumihankeen. Sinä käännyit jälellesi heille liinaa huiskuttamaan, vaikka oli pimeä eivätkä sitä muut nähneet kuin minä.

Olin lähteä juoksemaan, vaan samassa käännyit toiselle kadulle. Minä jäin siihen hirveässä tuskassa ja hädässä. HURMERINTA. Minkä vuoksi? NEITI SALMELA. Kuvailin, että he täällä sinut kiduttavat, polkevat jalkoihinsa ja repivät kuoliaaksi. Juoksin huoneeseeni ja itkin. Yht'äkkiä kauppaneuvoksen härkä Kas niin! NEITI SALMELA. Tavallinen härkä, ei muuta. Samanlainen kuin missä hyvänsä.

Vaan sinä mielinyt et, Zeun-heimoinen Menelaos, miehiä Antilokhon hädän ahdingossa nyt auttaa, kun kovin kaipaamaan jäi kumppaniaan pylolaiset, vaan Thrasymedeen varjelemaan sinä vannotit heitä, itsepä taas Patroklon luo palataksesi käännyit, Aiaan kummankin jopa näit sekä joutuen virkoit: "Aimon Akhilleun luo, tykö nopsien laivojen, laitoin Antilokhon sananviejänä, vaan en nyt heti luule sankarin saapuvan, Hektorin työst' iso vimma jos onkin: ei asehitta hän ahdistaa voi miehiä Troian.

Nyt itkeä tahdon ma kaiken sen, mitä jäänyt on itkemättä multa vuosina vaivojen menneiden. Noin nään sinut vieläkin edessäin: Sinä katselit kalliolla yli ulapan aaltojen siintäväin ja mun oli hyvä olla. Sua syrjästä katselin kauvan näin: Tuul' leikki sun palmikolla. Mut vihdoin käännyit sä minuun päin niin vienolla katsannolla. Oi, silmä suuri ja suruinen, miten saatoit sa olla niin julma!

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät