United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja minä otaksun, että tähän onneeni on vaikuttanut Härkä ammuu ikkunan alla. Ilkeä kauppaneuvoksen härkä! HURMERINTA. Rouva Danell! Te olette osoittanut minulle niin suurta ja jalomielistä luottamusta, että minä rohkenen pyytää teitä omakseni. ROUVA DANELL. Ei, ei, ei herra se olisi synti. Sillä minun suruvuoteni loppuu vasta huomenna kello 12. Mutta saamme me jo olla Armas ja Josefine.

HURMERINTA. Oletteko ennen kirjoittanut sanomalehteen? HILLERI pudistaa päätään. Hauskaa olisi, jos kirjoittaisitte vastakin. HILLERI nyökäyttää päätään. HURMERINTA. Mahdollisesti teillä on runsaasti aiheita? HILLERI nyökäyttää päätään. Minä teitä viivytän toimessanne. HILLERI pudistaa päätään. HURMERINTA. Minulla itselläni on nyt vähän kiire. Mutta minä hartaasti pyydän saada tavata teitä.

Isäni oli auttaessaan erään sukulaisemme tehdasyritystä ostanut osakkeita, sitten osakkaana joutunut johtokuntaan, sitten takuuseen j.n.e. j.n.e., kunnes tehtaan joutuessa vararikkoon isän oli myytävä edullisimmalla tavalla kaikki omaisuutensa. HURMERINTA. Maatilakin? NEITI SALMELA. Se ensimäisenä ja sitten kaikki muu jälessä. Kaikki!

HURMERINTA. Minä toivon, että minulla on sekä velvollisuus että oikeus liittyä hetkiseksi seuraanne, kun te kerran olette tullut minun tervetuliaisjuhlaani vieraaksi. Ja siitä aivan odottamattomasta kunniasta, jota minulle on osoitettu tällä hämmästyttävällä vastaanotolla, on minulla epäilemättä velvollisuus lausua kiitokseni etupäässä teille. Minulle? Herra Hurmerinta, te puhutte käsittämättömiä!

HURMERINTA. Setäsi kävi täällä. Hän tarjosi minulle pankintirehtöörin paikan.

HURMERINTA. Kiitoksella vastaan otetaan. HILLERI kumartuu sohvan taakse. Nyt on niin, että minä heti tässä alussa huomasin muutamia aukkoja, jotka minä mielelläni tahtoisin täyttää. Senvuoksi pyytäisin, että minä saisin tämän pitää huomiseen, jolloin toisin tämän. Jos suinkin mahdollista? HURMERINTA. Olkaa niin hyvä. No niin! Naatus on jaaritellut koko ajan.

HURMERINTA. Mutta hyvä rouva Danell, ette suinkaan te ikkunasta? ROUVA DANELL. Pihalla on kauppaneuvoksen härkä. HURMERINTA. Minä lähden ajamaan sen pois! Ei ei ei ei, se surmaa teidät. HURMERINTA. Mutta eihän se ole kuin tavallinen härkä? ROUVA DANELL. Ei ei ei, ette saa mennä, minä pyydän ja rukoilen. Se oli eilen puskenut muuatta miestä niin pahasti, että oli tullut verta. Ette saa mennä!

Voi, kun herra herra mikä se taas olikaan hänen nimensä? Minä en tahdo sitä millään muistaa! PORMESTARINNA. Hurmerinta. Onhan se tunnettu nimi. Eikö Josefine ole lukenut sanomalehdistä? Niissähän on kuulemma paljon kirjoitettu hänestä. ROUVA DANELL. Vai niin! Tämäkö se nyt on se, joka sen suuren rosvon ja murhamiehen otti kiinni ja kuoli? Tämäkö se kuoli?

Etkö sinä ole sitä vielä saanut luetuksi. Hirveän ikävääkö? Ole nyt edes hiljempaa! Ota kirja mukaasi ja lue se loppu siellä! Et välitä hänestä? Armaastako? Hyvää huomenta, täti! Hyvää huomenta, Armas. Minä tuossa toruin Aleksandraa, kun se on vielä sängyssä. Ei ole malttanut nousta lukiessaan sitä Armaan kirjaa hän lukee sitä jo toista kertaa. HURMERINTA. Hauska kuulla.

HILLERI ilmestyy pormestarin kamarin ovelle. Mutta te olette kuitenkin paljon kauniimpi kuin tämä ristirouva. ROUVA DANELL. Olenko todella kauniimpi kuin tämä? HURMERINTA. Paljon kauniimpi! ROUVA DANELL. Saanko minä tämän ruutukuninkaan? HURMERINTA. Jos se teitä miellyttää ROUVA DANELL. Saanko ottaa tämän ristirouvankin? HURMERINTA. Olkaa niin hyvä. HILLERI (aivastaa).