United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun täytyy päästä pois millä tavalla tahansa! KALLE. Se ei ole mahdollista. TYYNE. Riko sinetti! KALLE. En uskalla. Siitä on suuri edesvastaus. TYYNE. Pitääkö minun sitten kuolla tänne nälkään? KALLE. Onko sulla siellä hyvin paha olla? TYYNE. Täällä on niin huono haju. Olen monta kertaa aikonut aivastaa. KALLE. Elä Herran tähden! TYYNE. Kas niin, päästä pois nyt minut.
Kaarle kreivi oli juuri puraisemassa apelsiinin puolikasta, mutta säikähtyneenä jää hän liikkumattomaksi, apelsiini huulilla. Silloin, ah, silloin sävähtää salamana Alfonsin aivoissa "gigantillinen aate." Hän näkee pelastuksen edessään. Hän päättää aivastaa itse samalla kertaa kuin Sylvester; sittenhän kenties katsojat eivät huomaa Sylvesterin aivastusta. Niin!
"Kuules, Adonebek", vastasi kuningas, "minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lääkärit käärivät lauseensa hämärään ja sanovat tähdistä saavansa viisautensa, mutta kun käskette Richard Plantagenet'n varoa vahingon tuloa jonkun pahan enteen eli tekemättä jätetyn tempun tähden, ette puhu typerälle saksilaiselle eikä yksinkertaiselle akalle, joka sentähden luopuu aikeestaan, että jänes juoksee tien poikki, eli korppi huutaa taikka kissa aivastaa".
Tällä hetkellä sattui herra Menyhért luomaan silmäyksen puolisonsa nenään. Mitä liikuntoja se teki! Hänellä oli joku omituinen mestaruus ohjata nenäänsä milloin ylöspäin, milloin alaspäin, ja jos ei tämä kaikki auttanut, alkoi hän aivastaa hiljaan, mutta tiheään. Menyhért herra pysähtyi samassa silmänräpäyksessä kesken puhettansa, eikä tietänyt enään, missä sen lopetti.
Ja hänen Herransa on tietysti suuri liikemies. Kyllä, muhoili Soisalo, mutta ei hänen Kristuksensa. Olihan kerran eräs köyhä leski tullut hänen luokseen rukoilemaan poikansa puolesta, joka oli velkaa hänelle eikä voinut maksaa ajoissa korkojaan... Sht! Hän kuuntelee? Mitä vielä! Hän vain aivastaa. Prosit!
Mutta tuskin oli kapakoitsija vienyt nuuskan tarkoitettuun paikkaan, kun hän alkoi aivastaa, ja voi Bakkus, minkälaista aivastamista se oli! Terveydeksi! huusi Bruno. Terveydeksi! yhtyivät häneen muut vieraat, nauraa kikattaen. Sehän on atshi.. se on pipp ... atshi!... a ... atshi ... pippuria, herra!... atshi! athsi! tuskaili onneton kapakoitsija.
(Keskeyttää.) Elä rällää ... elä rällää enää... Itse käsky jo loppui... Sinä hokiset vain liikoja ... selitykset ja käskyt yhteen... (Katsoo pitkään.) Nooo ... ja... Tiedätkös nyt sanoa, mikä valehteleminen on?... (Odottaa.) No?... Hokise nyt! (Odottaa.) Et tiedä. (Ilmoittaa.) Valehteleminen on kristinuskon perustotuuksien mukaan häpiällinen ja kauhia synti... Istu alas! (Nuuskaa.) Huoruuden jälkeen on valehteleminen kauhein synti. (Mimmi Paavaliina aivastaa, toruen.) So!... So! (Aivastus pääsee itseltä, yrittää.) Ei saa ... (uusi aivastus) aivastella ei saa... (Taas pääsee aivastus. Kärsimättömänä.)
Se aivastaa niin, niin se päristelee ja kuopii maata ja se syöpi niin suuren joukon kauroja", osoittaen kädellään kyynärän verran maata. "Noin suuren, niinkuin Konalan heinäläjä", sanoi Antti. "Eipä, kun semmoisen kopan, joka vetää viisi tynnyriä", sanoi Liisi. "Olette te niitä höpäköitä!" sanoi mamseli. "Niin vaan, täti, tulkaas katsomaan, kun se orit on tuolla haassa.
Hän sanoo olevansa suuren rosvojoukon päällikkö. Hän sanoo mieltyneensä näin kauniisen impeen ja tahtovansa ottaa hänet aviopuolisokseen. Neito yrittää huutamaan, vaan rosvo sanoo, että hänen maksaa vaan aivastaa, niin silloin tulee hänen joukkonsa, ja kuka takaa sitten miten neidon käy? Neito vaikenee, mutta kun rosvo tahtoo häntä suudella, rupeaa hän epätoivoissaan huutamaan.
Pihalla paukahtaa säännöllisin väliajoin joku ovi ja tavantakaa aivastaa siellä joku epätoivoisen äänekkäästi... Ensimäinen päiväni Shpalernajassa on päättynyt ja minä vaivun uneen... TUTKINTOTUOMARIN EDESS