Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Oh!» hän mutisi itsekseen, »tuo kirottu Kongrio on kutsunut avukseen kokonaisen legionan kokkeja. Ne eivät tee työtään ilmaiseksi, ja siinä on taas uusi lisä minun jokapäiväisiin menoihini. Bakkus avita! Kolmin kerroin onnelliseksi saan sanoa itseäni, elleivät nuo orjaviikarit puhalla itselleen jotakuta juomakulhoa niiden kädet ovat nopsia, niiden tunikat väljät. Me miserum!»
Vastaiseksi sanon sinulle vain, että on olemassa kaksi Neroa: toinen on se, jonka ihmiset tuntevat, toinen taiteilija, jonka yksin sinä tunnet ja joka surmaa kuin kuolema ja mellastaa kuin Bakkus mutta vain siitä syystä, että tämän tavallisen elämän typeryys ja viheliäisyys häntä iljettää ja että hän tahtoisi hävittää sen tulella ja miekalla... Oi, kuinka tämä maailma tulee olemaan typerä, kun ei minua enää ole!... Ei kukaan vielä aavista, et sinäkään, rakkaani, mikä taiteilija minä olen.
Bakkus, tartu niskaan meitä, pienen pilven päälle heitä! Siellä maaten mahallaan katsoisimme maailmaan. Puoliks hymyisimme tälle muurahaisenelämälle, puoliks kaipaisimmekin pallollemme takaisin. Mut jos oikein onnestaisi ehkä sihtihinsä saisi personan sen pikkuisen Minä Itse nimisen. Siellä pilven paltehella saisi hetken naureskella armahalle itselleen tärkehine puuhineen.
Ei ole suurempaa viisautta kuin se, joka sanoo: 'Nauti!» »Bakkus auttakoon! Usein epäilen, voimmeko todella nauttia kaikesta, mitä elämä tarjoo.» »Olen kohtuullinen ihminen», Sallustus vastasi, »enkä koskaan sano 'kaikki'. Me olemme kuin pahantekijöitä ja huumaamme itsemme haudan partaalla seisoessamme viinillä ja myrhalla. Ellemme niin tekisi, näyttäisi haudan syvyys liian kauhealta.
»Ja kuinka on käynyt kuulustelussa?» »Tuomarit yhä istuvat ja jaarittelevat ja jauhavat. Vasta huomisaamulla tehdään päätös.» »Huomenna? oletko siitä varma?» »Niin olen kuullut.» »Entä Ione?» »Bakkus vieköön! Hän lienee jo toipunut, sillä tänä aamuna hän tuntuu olleen kyllin voimakas saattamaan isäntäni aivan raivoihinsa. Näin hänen astuvan neidin huoneesta synkkä ukkospilvi otsalla.»
Useasti touhutessa hengessä ja totuudessa ollaan aika narreja vaikkei itse arvata. Niinpä hetken hymyämme. Bakkus, istu pöytähämme, niskatukkaan tarttuen heitä päälle pilvien. Aamu kultaa oksat viinapuun. Veljet, saamme lukkoon panna suun. Sammuu taivaan lamput tuhannet. Pohjaan pikarimme viimeiset. Herää tuuli. Usvat hajoaa. Kastehesta kimmeltääpi maa. Kaunis valhe yömme ollut on.
»Erinomaisesti!» jalokivikauppias vastasi; sillä kivet oli hyvin valikoitu ja mairivat ketä tahansa, siihenkin aikaan. »Mutta kun nuo renkaat välkkyvät jalon Ionen korvissa, niin huomaatpa, Bakkus vieköön, että minun taitoni voi kauneuttakin lisätä.» »Ionen?» toisti Nydia, joka tähän asti oli hymyillen ja punastuen pitänyt Glaukuksen lahjaa.
Viiniä tulvi, pidot kävivät isoäänisiksi. Hurjia sotatekoja, hullunkurisia metsästysjuttuja, naurettavia rakkaudenseikkailuja kerrottiin. Gyllenborgia kehoitettiin sepittämään jokin runo. Hän nousi pöydälle ja lausui, tarkoittaen "Kaarle-kuninkaan ensimmäistä voittoa": "Diana Marsille kun tarjoo suunsa terää, hymyilee Bakkus; Astridille, joka herää, näin lausuu Venus..."
Yks vain on määränä: taivaltaa kuin miesi kunnian, hyvän, oikean puolesta uskaltaa vaik' selkäsaunahan. Siis terve, veljeni Don Quixote, nyt käsi kätehen. Hei riemukulkuhun, tappiot ja voitot jakaen. Minä kynälläin! Sinä miekallas! Hepo allamme molempain: Sinä lasketat Rocinantellas, minä runoratsullain. Bakkus, istu pöytähämme, viivy hetki vierellämme. Oishan meillä kutsumus ottaa oiva heilaus.
»Oi, armollinen Bakkus! Kaikesta päättäen en turhaan sinua rukoillut.
Päivän Sana
Muut Etsivät