United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos he sydämillään säestävät toisiaan yhtä hyvin kuin sanoillaan, valmistavat he vielä kauniin sopusoinnun, arveli kanttori. Jotenkin tähän tapaan olivat nuoret kuherrelleet puutarhassa kahden. Lemmen lekottaessa hälveni heidän sydämistään eilispäivän epätoivoiset usvat. Niille hyvilleen jääkööt nyt nuoret vastaiseksi.
Nuo armaat toiveet kukkii Ja kohta kuihtuu taas; Ne kukkivat, kuihtuvat jälleen, Ja niin käy kuolemaas. Tää tieto mun synkistyttää, Mult' innon, lemmen vie; Olen kylmä ja rikkiviisas, Ja jo vertynyt sydän lie. Syysyön unet, usvat, hiipii Yli vuorten, laaksojen, Myrsky lehdet puista riipii, Maa on kolkon aaveinen.
Näin uni yhä uudet niin synkät kuvat luo, Ei rauhaa Suomen saada nuo öiset peikot suo. Mut vihdoin toki haihtuu jo usvat uinailuin, Ja Suomi ajan uuden nyt näkee kummastuin. Ja äänet hälle kuiskaa: »jo kuole, kurja, pois, Mit' tehtävätä täällä sinulla enää ois? Oot mykkä muukalainen sun maillas omillas, Oot myönyt kieles, kurja; pois nukuit onnestas».
Huurtehen harmaan usvat sa poista, sammuissa tähtein, aurinko, loista: aamuhun lähtein, lämpöä luo! Ilmojen keijuin henkevä heimo, maan yli leijuin, nurmilla liitää; seurahan kaipuu kaihoten kiitää! Vartaloin tunnut harsoihin haipuu; nousee ja vaipuu liehuvat hunnut. Verhoon ne sulkee lehvikkövuoret, rinteillä kulkee mietteissä nuoret, lempeä kuiskii, sykkii ja säikkyy. Köynnökset huiskii!
Oli pyrkinyt alle lippujen heti sodan sanoman kuultuaan, pääs vaivalla vapaaehtoiseksi, kun tuhannet syyt ja keinot keksi iän puolesta viel' ei sotamies, vaikk' intoa kymmenellekin riitti. Mit' oli elää, nyt hän ties ja siitä hän kaikkia pyhiä kiitti. Niin yö yli Marnen laskeutui ja laaksossa sakeat usvat ui. Mutta korkealla yli maan piti tähdet hiljaista vahtiaan.
Yksitellen ne meille ilmenevät, milloin hitaasti, milloin äkkiä välkähtäen niinkuin tähti taivaanrannalla hämärän tullen; yksitellen selvenevät nämä totuudet henkemme taivaalle, jota epäuskon usvat ja maallisen elämän eksyttävät harhavalot niin usein pimittävät.
Usvat lainehtivat vielä alangolla ... ja kuusikossa tuntui kylmältä. Työasussaan kääpiö kulki, sääryksissään ja talvellinen lippahattu päässä. Aamuinen kosteus ja kylmyys toi hänelle jollakin tavoin mieleen talvellisen konttailun. Hän saapui pihisten ja ähkien perille. Aikoi mennä heti ottamaan kirveensä ja sahansa eteisestä, jonne hän oli ne jättänyt, ja lähteä työhön.
Herkästi itketään ja naurahdellaan, Aatetta kiitellään ja kuvia ihannellaan. Valmiita ei oo helppo tyydyttää, Kehittyväinen kiittämään sua jää. RUNOILIJA. Josp' armaan aian taasen saisin, Kun itse vielä muodostuin, Kun sielun lähde hyrskysuin Yhä uhkui virttä virroittaisin, Kun usvat multa mailman varjos, Ihmeitä kuiski silmikot Ja poimin kaikki ruusustot, Joit' armas laakso mulle tarjos.
Mut poikaparv' on vaan, Kuin kevät, riemuissaan, Ja toukolauluillaan Se ennustaa: syysvallan Ja hallan Taas nuori kevät kerran karkoittaa. Hitaasti valtansa yö heittää, Pimeys ei sois' päivän tulla; Yön varjot aamun otsaa peittää, On usva luonnon hartiolla. Vaan nuoret rinnoistaan Saa usvat poistumaan Ja aamun koittamaan, Vaikk' keskell' luonnon yötä Miestyötä On poikaparvi uljas alkamaan!
Oi, mun armahain, taas sun nähdä sain! Sinun luonasi kaikkoo kaihoni, riemuisasti sydän sykkii. Armahansa kai kohdata hän sai! Usvat kaihoilun vaihtui riemuhun. lemmestä vain sydän sykkii! NELJ