United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miihkali: »Tämä vehje ehkä maksaa henkemme, mutta armeja saa sen sijaan meidän kuolemamme tuekseen, kun asia menee kuninkaan eteen, ja jos me kaadumme, niin kaatuu myöskin Lybecker.» Antero: »Eihän sammalta kasva vieriviin kiviin; kun sankarit anovat päästä taisteluun, ei siinä ole heillä aikaa veistellä hirsipuita, ell'ei Lybecker ole kaikin puolin Lybecker.»
Emäntä keinutteli kädet helmassaan hiljaa itseään ja sanoi viimein: »Kyllä se sentään panee vapisemaan, kun ajattelee että semmoinen koti kuin tämä oli vielä viisi vuotta takaperin muutamassa vuodessa hajoaa ja haihtuu tyhjyyteen kuin yön usva aamutuuliin. Näyttää kyllä kohtalo vievän siihen, että saamme huonemiehinä toisen katoksen alla heittää henkemme, kuten isäni ja äitini.
Me tahdomme takoa Sampoa Ja valvoa vastaisuutta. Me tahdomme Suomelle suuruutta, Me tahdomme valoa, vapautta Ja armasta aikaa uutta. Me tahdomme henkemme helmyet Yön kätköistä ilmi luoda, Ja salojen armahat aartehet Ja kansamme kaikkikin kalleudet Jo kansojen tiedoksi tuoda. Me tahdomme polville uusille Tien onnehen viitata, näyttää.
Kiittelimme kaikki ukkoa henkemme pelastuksesta, ja setä lisäsi tietävänsä nyt varmuudella omistavansa Sitkan talossa talon nimi oli Sitka ainakin yhden ystävän, johon voi luottaa. Ville pyysi ukolta epäilyksiään anteeksi, ja ripein askelin poistui äijä joenrantaa pitkin.
Lähdemme, ja mitä vaarallisimmalle, sen saan jo edeltäkäsin ilmoittaa. Vai niin! mutta koska me panemme henkemme alttiiksi, sanoi Porthos, tahtoisin minä toki tietää edes minkä vuoksi? Sen saat kyllä myöhemmin tietää! sanoi Athos. Mutta kyllä minä, sanoi Aramis, olen samaa mieltä kuin Porthos. Onko kuninkaan tapana tehdä teille selkoa semmoisista?
Oi! terve Pohjola, Isiemme onnela! Voimamme, Henkemme. Sinulle uhraamme. Oi! terve urhola, Vapauden valkama! Sointuisuus, Vakavuus, On meidän oppiamme. Oi! terve vapaus, Sä kansain ihanuus! Eipä ken Orjuuteen Voi syöstä poikiamme. Terve! Terve! Terve sa, Suomenmaa! Luonto ja sydän.
Ei viisainkaan Voi lausua, mimmoinen vuosi on uus; Vain henkemme silmähän kangastaa Tuo kumma ja verhottu kaukaismaa. Soi tornista torvet jo keskeen yön, Ne uudelle vuodelle soittaa; Oi, jospa ne kansani valveuttais, Niin aljetun työn Myös henkinen kylväjä päättää sais; Ja vaikkapa hallakin viljat vei, Niin Suomeni sentään sortuis ei. KERJ
Suomen kansan menneisyys ja alkuperä on kätkettynä hämärään muinaisuuteen, mutta okkultisesti katsoen on eräs seikka varma: meidän kalevalainen henkemme ja kulttuurimme on atlantilaista alkuperää . Muotonsa ja esitystapansa puolesta Kalevala tietenkin on arjalainen tuote, mutta kun tunkee sen henkeen, niin astuvat näkyviin atlantilaiset kuvat ja vaikutelmat.
Jos sellainen kirjoitus on peräisin joltakin hävinneeltä kansakunnalta, kohottaa se henkemme äärettömyyden piiriin ja herättää siinä aavistuksen omasta kuolemattomuudestaan, sillä se osottaa ajatuksen elävän valtakuntainkin hävittyä.
Me emme ole roistoväkeä emmekä kulkureita, vaan vapaita kunniallisia talonpoikia, jotka olemme tulleet tänne uhraamaan henkemme ja veremme maamme ja kuninkaamme edestä, emmekä semmoisten herrain haukuttaviksi, joiden suurin miehuus on heidän suuressa suupalttisuudessaan.