United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihdoin tulimme likomärkinä kurjannäköiseen siirtolaismajaan, mutta meitä ei viety sisälle huoneihin, vaan pihalle katoksen alle, koska meidän vielä samana iltana piti päästä junalla jatkamaan matkaa. Täällä tarjottiin kahvia, oikeata siirtolaiskahvia, joka täst'edes oli kauhunamme koko matkan aina perille saakka. Suomessa ei löydy mitään, mitä voisin sen makuun verrata.
Anttia vapisutti hermostuttavasti kylmyydestä, joka lähti rinnan pohjasta, värisytti olkapäitä ja löi hampaita yhteen. Kun juna seisahtui lasisen katoksen alle ja piti astua ulos vaunusta, ei hän ollut päästä paikaltaan. Polvinivelet olivat niin vetreät, etteivät tahtoneet kantaa.
Ylimmäinen vuota pistäytyy muita pitemmälle joka sivulla ja muodostaa katoksen, jonka alla varat ja m.s. säilytetään. Vuotain alareunoilla on kiviä painona; sattumuksen synnyttämät reiät tukitaan sammalilla. Ovessa riippuu hieno suolikalvoinen esirippu, jota myös akkunoissa käytetään. Sisällä on vuoteina pölyköiden päällä muutamia lautoja. Usein asuu 20 ihmistä semmoisessa teltassa.
Voimakas laulu raikui minulle vastaan; mutta kovaksi onnekseni näin sadottain ihmisiä seisovan ulkopuolella, jotka samaten kuin minä olivat myöhästyneet ja turhaan näyttivät katoksen alle pyrkivän. Tiesin ennustaa että ihmisten sata vieläpä tuhatmäärin täytyy palata, kun ei enää sijaa ole.
Useimmat ovat kuitenkin tuon katoksen alla, marmoriseinissä ja marmorilattiassa, joissa niiden paikkaa merkitsevät lukemattomat kirjoitukset ja taideteokset.
"Toin ma tänne tuomisia, Paljo pantuja eväitä: Apen aisan taittumia, Anoppeni aiaksia, Ky'yn kyntörahkehia, Oman ohjaksen periä." Tuosta tungime tupahan, Kaivome katoksen alle, Veikon nainen naljasilmä Ei tule likistämähän, Käy ei kättä antamahan; Veikkoni toki tulevi, Tunsi veikko siskoksensa, Kävi kättä antamahan.
"Minun mieheni", sanoi hän, "vääntävät katoksen alas ensimmäisen kerran, niillä miehillä, joiden rahat te olette voittaneet, oli enemmän harjoitusta siinä työssä". Me jätimme rakennuksen kahden poliisimiehen haltuun, sittekuin jok'ainoa sen asujamista oli otettu kiinni ja paikalla viety vankeuteen.
Lannistava kuolonpöyry hiipi päälleni, kun minä käänsin päätäni tyynyllä ja päätin vakuuttua jos vuoteen katto todellakin liikkui, katsomalla tarkkaan miestä taululla. Yksi ainoa katse sinne oli kylläksi. Katoksen ympärillä olevien ripsujen tummat, kamalat piirteet ulottuivat jo melkein hänen vyötäisillensä. Minä olin hengittämättä enkä kääntänyt silmiäni kuvasta.
Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Minne vienen vierahani, kulettanen kultaiseni? Tokko laittanen latohon, pannen pahnahuonehesen?" Väki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Tuonne vienet vierahamme, kulettanet kultaisemme alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen.
Tuonko virteni vilusta. Pohjolainen pitkä poika, Lappalainen lieto poika, Veti virsiä reellä, Saanilla sanoja saatti. Kilahti jalas kivehen, Saani meiän salvomehen, Siitä sain sanoja äiän, Koko kuorman lausehia; Toisin ne tähän tupahan, Kantaisin katoksen alle, Rautaisen rahin nenähän, Petäjäisen pienan päähän, Kunp' on täytyisi tupoa, Lainattaisi lattiata.