United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Et osaa ovissa käyä, Veräjissä vieretellä, Talon tyttöjen tavalla; Et tunne puhua tulta Etkä liettä lämmitteä, Ensinkään emännän lailla; Taia et taittoa pärettä Talon miehen mieltä myöten, Sulhosen syäntä myöten. Tulet tuttuna tupahan, Ei ole tuttua tuvassa, Rakast' ei rahin nenässä; Tup' on tyhjä tultuasi, Autio avattuasi, Ei isonen armastele, Eikä äiti mainittele. Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit.
Se lause tukkesi Maijan kyynelten lähteen juoksemasta ja ankara sanasota olisi alkanut eukkojen välillä, jollei Sussu olisi käskenyt heidän hoitaa sairasta Marjettaa. Vaaleana, liikkumattomana makasi tuo nuori äiti vuoteellansa, mutta hänen lastansa ei näkynyt, ei kuulunut missään se oli kokonansa kadonnut. Tyhjänä kellotti lapsen vasu rahin alla.
Veänkö vilusta virret, lapan laulut pakkasesta, tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nenähän, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen, aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan viritän, kerittelen pään kerältä, suorin solmun sommelolta? Niin laulan hyvänki virren, kaunihinki kalkuttelen ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta.
Isännältä pöyän päässä, Emännält' etehisestä. Pojalta rahin nenästä, Tyttäreltä karsinasta: Talunko tanssini tupahan, Ilolinnun lattialle? Isäntä sanansa virkki: "Talu tanssisi tupahan, Talu tanssivierahasi! Maholehmän tappanemma Tanssin tallaellaksenne, Iloleikin lyöäksenne."
Ukko seisoi hämillään vierastensa edessä ja kiirehti heitä istumaan, tehden sijaa sohvan kannelle, ottamalla pois nuttunsa, jonka hän ripusti seinälle, ja sipaisten kantta kämmenellänsä. "Tehkää niin hyvin ja istukaa!" sanoi ukko. Mummo meni kohta kannelle istumaan, vaan Matti istui rahille, laskien samalla nyyttinsä rahin alle. Ukko meni korjailemaan patojansa ja astioita parempaan järjestykseen.
Sergelius poistui nyt isännän luokse pöydän pään puoleen ja rahin nenälle istuttuaan kysyi: »No miltä se nyt tuntuu elämä uudessa ajanjaksossa?» Siinähän tuo menee, kun ei ajattele, sanoi isäntä, mutta mielessä olivat Tepon sanat, että ne loistavan kruunun hankkivat päähänsä maksamalla ylihintoja kaupan päälle. Ei täällä ole vielä tainnut näkyä mitään vakoilijoita? lausui Sergelius.
"Onko monta pyytämässä?" tiedusteli Aslak, joka oli allensa anastanut pienen rahin kappaleen matkaa pöydästä, minkä ympärillä muut istuivat. "Totta," vastasi sulhanen ja antoi hänelle viinapikarin; "minä myöskin sinua pyydän." "Onko niitä monta, jotka minua noin pyytävät?" pitkitti Aslak. "Kyllä piankin," lausui nuori vaimo sivupenkiltä ja ojensi hänelle viinamaljan.
Miksip' ei ole minulle kuin ennen minun isolle?" Siitä siirtihen ylemmä, pyörähtihe pöyän päähän; istuihe rahin nenähän, petäjäisen penkin päähän: rahi vastahan rasahti, petäjäinen penkki notkui. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Enpäs liene lempivieras, kun ei tuotane olutta tulevalle vierahalle." Ilpotar, hyvä emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh poika Lemminkäisen! Mi sinusta vierahasta!
Hän astuu rohkeasti vielä edemmäksi ja asettaa itsensä omin luvin korkeimpaan arvopaikkaan tuvassa: Siitä siirtihe ylemmä, Pyörähtihe pöyän päähän, Istuihe rahin nenähän, Petäjäisen penkin päähän. Ja samoin kuin hän äsken oli uhallaan astunut niin kovasti, hän nyt myös istahti koko voimallansa, että: Rahi vastahan rasahti, Petäjäinen penkki notkui.
Mataleena neito nuori Kauan hän kotona kasvoi, Kauan kasvoi, kauas kuului, Tykönä hyvän isonsa, Kanssa armahan emonsa. Palkin polki permannosta Hänen korkokengillänsä, Hirren kynnystä kulutti Hänen hienohelmallansa, Toisen hirren päänsä päältä Hänen kultakruunullansa; Rautaisen rahin kulutti Astioita pestessänsä, Kulman pöyästä kulutti Hopeapäällä veitsellänsä.