Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Laulaisinpa, taitaisinpa, Kun olutta tuota'isin, Tuoppikana, toinenkana, Kannukana, kaksikana. Kun ei tuotane olutta, Kannettane kannun täyttä, Kerin virteni kerälle, Sykkyrälle syyättelen, Kerän pistän kelkkahani, Sykkyrän rekoseheni.
Aina vielä istuu kuitenkin isäntäväki liikkumatta; ei ole pienintäkään merkkiä, että olisi aikomus suoda mitään vieraan varaa. Senvuoksi Lemminkäinen nyt rohkeasti itse muistuttaa heitä siitä velvollisuudesta: »Enpä liene lempivieras, Kun ei tuotane olutta Tulevalle vierahalle!» Vihaisen sanataistelun jälkeen tuodaan viimein ruokaa, tuodaan juomaa, mutta minkälaista!
Miksip' ei ole minulle kuin ennen minun isolle?" Siitä siirtihen ylemmä, pyörähtihe pöyän päähän; istuihe rahin nenähän, petäjäisen penkin päähän: rahi vastahan rasahti, petäjäinen penkki notkui. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Enpäs liene lempivieras, kun ei tuotane olutta tulevalle vierahalle." Ilpotar, hyvä emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh poika Lemminkäisen! Mi sinusta vierahasta!
Kun ei tuotane olutta, tarittane taarivettä, laulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen tämän iltamme iloksi, päivän kuulun kunniaksi, vaiko huomenen huviksi, uuen aamun alkeheksi. Noin kuulin saneltavaksi, tiesin virttä tehtäväksi: yksin meillä yöt tulevat, yksin päivät valkeavat; yksin syntyi Väinämöinen, ilmestyi ikirunoja kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät