Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Minne vienen vierahani, kulettanen kultaiseni? Tokko laittanen latohon, pannen pahnahuonehesen?" Väki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Tuonne vienet vierahamme, kulettanet kultaisemme alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen.
salanurku se kaikk' oli hälvennyt, kaikk'' ilkeät kuiskaukset, ilo myrskyinen vaan kaikui nyt, sekä hartahat kiitokset; tuhat-ääninen huuto nyt soi: "Hurraa kenraalia urhakkaa!" Stooli toinen oli, toinen Luodiks nimitettihin; miehuus, voima yhdenmoinen kumpaisellakin. Yhdess' Saimaan rantamalla ovat kasvaneet, saman kurkihirren alla veikkoin' otelleet.
Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä, Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä. Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi, Kunhan kankaan kainalossa pirtti nousis uusi. Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle, Liedestä kun ensi sauhu nousis taivahalle. Ja kun sieltä oman kullan kirkkohon ma veisin, Kadehtien lintusetkin meitä katseleisi.
Veänkö vilusta virret, lapan laulut pakkasesta, tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nenähän, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen, aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan viritän, kerittelen pään kerältä, suorin solmun sommelolta? Niin laulan hyvänki virren, kaunihinki kalkuttelen ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta.
"Astu hanhen askelilla, taputa tavin jaloilla näitä pestyjä pihoja, tasaisia tanteria, apen saamia pihoja, anopin asettamia, veljen veistopenkeriä, sisaren siniketoja! Pole jalka portahalle, siirrä sintsin siltaselle, astu sintsiä simaista; siitä siirräite sisähän, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen!
Talven me tässä olemme ja talven aikana hankimme paikan, mihin oman kurkihirren alle muutamme. Kaksikymmentä tuhatta! huudahti Auno. Niitten koroillahan elämme kuin herran pojat. Yli tuhannen markkaa vuodessa. Kuluupa sitä joitakin tuhansia taloa vaikka pientäkin laittaessa, kun ei kykene itse tekemään. Mihin aiot katsella talonpaikkaa? Ensimäiseksi menen Tervolan ukon pakinaan.
Ja hiipivä nurku on hiljennyt, salakuiske ei enää soi, ilo ilmoille myrskynä puhkesi nyt ja se hälle kiitosta toi; hurraa tuhatääninen raikahtaa: »Kenraalimme uljas, hurraa!» Toinen oli Stool ja toinen Luoti heistä nimeltään, yhtä vahvat, yhdenmoinen miehuus mielessään, saman Saimaan rantamalla yhdess' ylenneet, saman kurkihirren alla kuomat kiistelleet.
Tultuaan saareen ja tunkeuduttuaan viidakon läpi hän löysi tupansa samassa kunnossa, johon se oli jäänyt lähtiessä. Ei yhtään ihmistä ollut käynyt siellä, mutta silti oli tuvassa asukkaita. Västäräkki oli näet tehnyt pesänsä kurkihirren alle. Pekka tunsi mielensä onnelliseksi.
Kimmeltää jo kauniit kaaret alkuöisen heimon yli, laupiaamp' on luonnon syli, kukkaa täynnä kukkaissaaret. Rakentaapi kansa majan kurkihirren armaan alle, huutaa merenkulkijalle pirtistänsä lämpimästä: Aika laata etsinnästä, nääthän, elo ennättää, säily, säästä, tänne jää, tielle uuvut, ennenkuin sun untes kevätpuu käy lehtiin!
Useiden puiden rungot oli taivutettu ristiin, välit vahvistettu seipäillä ja maa tämän rintavarustuksen takana tasoitettu lattiaksi. Muuan rinteellä kasvava puu muodosti elävän kurkihirren. Seinät olivat oksista ja sammalella peitetyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät